Manboyn taiteellinen ja kaupallinen ura eivät ole kulkeneet käsi kädessä. Hyvin menestyneen, mutta korkeintaan keskinkertaisen Stretch Your Religion -esikoisen (2001) jälkeen yhtye oli hiljaa niin pitkään, että sen uskottiin jo hajonneen. Kun yhtye vihdoin julkaisi kakkoslevynsä Blame The Worldin (2004), tiesi se itsekin olevansa vaikean tehtävän edessä. Levy oli laadullisesti debyyttiä parempi, mutta lähellekään samanlaista vastaanottoa se ei saanut.
Nyt julkaistava Majestic on yhtyeelle todellinen näytön paikka. Ympäripyöreä tai samaa latua toistava levy olisi ollut Manboyn tulevaisuudelle raju isku, mutta onneksi uutuus on bändin levyistä selvästi korkeatasoisin. Muutokset, joihin Manboy on ryhtynyt, eivät ole radikaaleja, mutta ne ovat tarpeeksi tehokkaita tehdäkseen Majesticista lähes nimensä veroisen teoksen. Eron huomaa ennen kaikkea biisien iskevämmästä ja dynaamisemmasta toteutuksesta, mutta myös itse kappaleista. Varsinkin levyn neljä ensimmäistä biisiä ovat todella rautaisia.
Majesticin jälkimmäinen puolisko ei tarjoa samankaltaista potentiaalisten singlejen ilotulitusta, vaan esittelee Manboyn ilmaisun eri puolia. Water-balladi lienee yhtyeen katalogin rauhallisin ja hidastempoisin veto, kun taas heti perään pärähtävä Not The Life on rankin ja riitasointuisin. Levyn yhtenäisyyttä nämä kolikon eri puolet eivät kuitenkaan riko.