Manboy luo viidennellä albumillaan stadionin kokoista musiikkia suoraan kotimaisen rockin marginaalista. Meidän oloissamme yhtyeen kookkaalla itseluottamuksella ja kirkkaalla visiolla varustettu tyylittely on toimivimmillaan todellakin jotain ihmeellistä.
Something Wonderful -albumin runsain koskettimin silattu sointi on kansainvälistä tasoa Karo Bromanin kapulaenglannista vapaata fraseerausta myöten. Manboyn melankoliaa huokuvat biisit tiivistyvät massiivisiin ja paikoin nostattaviin kertosäkeisiin synnyttäen vaikutelman Simple Mindsin ja Coldplayn kaltaisten brittidramaatikkojen hengenheimolaisuudesta – niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Levynsä elokuvallista johdantoa seuraavalla Other Thingsillä yhtye tavoittaa Echo & The Bunnymenille ominaista imuista svengiä.
Lieviä vieraantuneisuudenkin piirteitä sisältävä levy kielii tekijöidensä mittavasta kunnianhimosta. Onnekseen Manboy ei kuitenkaan sorru englantilaisten kollegojensa kaikkein ylettömimpään suureellisuuteen.
Tasaisen laadukkaita kappaleitaan täydentäväksi houkuttimeksi Manboy versioi Sinéad O’Connorin klassikoksi laulaman megahitin Nothing Compares 2 U. Vaikka Princen mahtiballadi kokonsa puolesta istuukin levyn linjaan, niin lisäarvon puuttuessa tulkinta kutistuu kokonaisuutta häiritseväksi detaljiksi.