MANBOY: Stretch Your Religion

Manboysta on kohuttu jo kauan bändinä, joka nostaa kotimaisen, englanniksi lauletun rockmusiikin, jos ei nyt aivan uusiin sfääreihin, niin ainakin listoille rajojemme ulkopuolellakin. Kryptisesti nimetty Stretch Your Religion on nyt täällä, mutta onko kaikki hypetys ollut sen arvoista? No, ainakin Manboy pyyhkii pöytää brittein lehdistössä hehkutetuilla JJ72:lla ja muilla kastraatiokertosäe-orkestereilla, joihin yhtyettä tullaan varmasti vertaamaan seuraavan vuoden aikana useammin kuin bändin kolme turkulaistunutta porilaismiestä itse tahtoisivat.
Totuus kuitenkin on, että Manboy kuulostaa ennen kaikkea itseltään. Koko levy on sellaista särön, herkkyyden ja chorusten ilotulitusta, ettei kotimaamme rockkentässä ole vastaavaa kuultu sitten The Crashin popsensibilitian. Korkkaaja I Lien ja tätä seuraavan Stretchin toivoisi todellakin nousevan soittolistoille muuallakin kuin Suomessa ja A Bore nostattaa yhä kylmiä väreitä selkäpiihin. Mestarisarjaan on nostettava myös puolivälin paikkeilta löytyvä Middleground, jonka kertosäe jäi päähäni kummittelemaan jo puolisen vuotta sitten, kun Manboy lämmitteli Kemopetrolia Tavastialla.
Manboyn kappaleiden dynamiikka ei paljon jätä toivomisen varaa. Tänä päivänä on yllättävän harvinaista nauttia levystä, jota kuunnellessaan toivoo, ettei tietty kappale loppuisi koskaan. Manboy onnistuu tässä lähes sukupuuttoon kuolleessa taiteenlajissa lähes joka raidalla ja etenkin levyn päättävää Brave New Worldia jaksaisi kuunnella loputtomiin. Ei huonosti yhdeksänminuttiselta eepokselta. Muutenkin koko Strecth Your Religion kuulostaa isolta, mutta hengittävältä. Erityishuomio on annettava henkilölle (olisikohan levyn tuottanut, huonojen kannuttajien vihaaja Nick Triani), joka on loihtinut levyn rumpusoundit. Vihdoinkin kolinakohdissa todellakin kolistaan ja herkistellessä herkistellään, eikä koko hommaa pilata vain jompaa kumpaa metodia käyttämällä.
Strecth Your Religion on käsittämättömän valmis paketti. Aivan täydellinen se ei ole, sillä esimerkiksi Fantastic Idiot kuulostaa hieman ponnettomalta, mutta ei sellaisesta jaksa paljon narista. Käsittämätöntä tässä on myös se, että kyseessä on vasta Manboyn debyttialbumi.