MOONSORROW: Voimasta ja kunniasta

Pitkän matkan ovat soturit tarponeet esimerkiksi Tämä ikuinen talvi -demostaan, joka myöhemmin vähän korjailtuna cd:näkin julkaistiin. Tempoja on hilattu alaspäin ja eeppisyyden tuntua paisutettu samassa suhteessa. Lisäksi Moonsorrow on oppinut sovittamaan.
Sovittamisen taitoa tosiaan tarvitaan, sillä Voimasta ja kunniasta on viiden pitkän biisin levy kahdella lyhyellä instrumentaalilla terästettynä. Vaan niinhän se on, ettei kansanlauluvaikutteista ja mahtipontista metallia, joka miekkojen kalistelusta ja verenvuodatuksesta kertoo, voi lyhyissä paketeissa oikein tarjoilla. Saattaisivat voima ja kunnia alkaa hupenemaan. Moonsorrow kylvää teoksiinsa näyttäviä väliosia. Esimerkiksi Kylän päässä kääntyy raivoisan huutokuoron jälkeen veikeäksi folk-poljennoksi ja pääteemoille hankitaan näin levähdysaikaa ja kantopintaa. Kylän päässä ja Sankarihauta hohkavat suomalaisten kansanlaulumelodioihin luottavien metallibändien tuntua – ei tässä uusia ideoita lanseerata, mutta pyöritellään tuoreesti vanhoja. Hiidenpelto, Aurinko ja kuu sekä Sankaritarina luottavat enemmän Hammerheart-kauden Bathoryyn. Niin tekstit, monet musiikilliset ratkaisut rytmityksistä hauraan akustisen kitaran käyttöön, kuorohoilaukset, liekki- ja aaltoefektit sekä itse laulujen pituudet myötäilevät tuota viikinkimetallin klassikkoa. Toki Moonsorrow sulattaa Bathory-vaikutteet omiksi legendoikseen eikä lunta tarvitse lähteä värjäämään häpeän verellä.
Voimasta ja kunniasta on upeaa pullistelevaa metallia. En ihmettelisi, jos Sorvalin suvussa olisi katseltu Braveheart-elokuvaa useampaan otteeseen.