THE MOTORHOMES: The Long Distance Runner

Naiivilla otteella musiikkia tekevä Motorhomes on helppo ja kritiikkinsä ansaitseva maalitaulu. Kevyen sinkkuhitin The Man ja pari vuotta sitten ilmestyneen Songs For Me And My Baby -pitkäsoiton perusteella yhtyeestä saa melko tyhjänpäiväisen vaikutelman. Aivan perimmäisiin pohjamutiin ei bändiä parane kuitenkaan suistaa, sillä ammottavista puutteista huolimatta The Long Distance Runner on edeltäjäänsä eheämpi teos. Se ei kuitenkaan ole paljon se.

Edelläkävijäksi Motorhomesia ei voi millään asteikolla kutsua. Suureelliset jousisovitukset ovat saaneet väistyä, sillä nyt vaikutteet on haettu hieman etäämmältä. Viime vuosien parhaat amerikkalaislevyt ovat olleet bändin jätkillä kovassa pyörityksessä; esimerkiksi kappaleen 4 pulputtavat analogisyntsat ovat kuin suoraan sämplätyt Grandaddyn Sopthware Slumpilta. Antoisa varkauden kohde, mutta olisi yhtäläisyyksiä voinut edes vähän piilotella. Pahimmillaan Motorhomes ajaa metsään yltiöpositiivisessa I Wanna Make You Sing -hirvityksessä, jonka rinnalla George Baker vaikuttaa lähinnä Nick Cavelta.

Näin taivaskanavilta bändin haastattelun, jossa pojat sanoivat levyn nauhoitusten toimineen pitkälti live-soitannon pohjalta. Näin varmasti onkin, sillä parissa kohtaa voi havaita sitä särmikkyyttä, josta ennen ei ole edes voinut uneksia. Nimikappaleen hypnoottinen poljento eroaa melko radikaalisti levyn muusta huttu-linjasta ja myös End Of The World -biisissä on kosolti hyvää. Näiden almujen varassa ei kokonaisuutta kuitenkaan vielä hengissä pidetä.