Bändi, jonka tekemisiä ei koskaan voinut ennakoida, on muuttunut muutaman viimeisimmän levyn aikana sovinnaiseksi, arvattavaksi ja tavanomaiseksi porukaksi. P.O.D.:lla oli tapana värittää musiikkiaan hyvin erilaisilla yhdistelmillä. Hiphop, numetalli ja hardcore saattoivat paiskata kättä bändin myönteisten sanotusteemojen ja tulevaisuudenuskon kanssa. Toki Kaliforn-Eye-A:n reggae-viittaukset ja Suicidal Tendenciesin Mike Muirin tähdittämä vauhtirepäisy samassa kappaleessa edelleen kulmakarvoja kohottavat, mutta silti P.O.D. tuntuu jähmettyneen omaan poteroonsa.
Balladimaiset laulut nousevat uutuudelta esiin jo pelkästään niiden määrän takia, mutta myös tasoltaan. Edukseen erottuu varsinkin It Can’t Rain Every Day, tosin syy on P.O.D.:lle epäedullinen: biisi on rauhalliselta ja apealta hahmoltaan kuin suoraan Incubusin hienolta Light Grenades -albumilta. Muuten levyn tehot tuntuvat nousevan vain silloin, kun äänessä on joku vierailijoista. Esimerkiksi Helmetin Page Hamilton lyö kuin herättävä salama alati hiipuvan tunnelman yllä God Forbidissä.
When Angels & Serpent Dance on levy, joka P.O.D.:n piti tehdä saadakseen jatkuvuutta. Vaisu ja halvan oloinen kiekko bändiltä, joka on esittänyt aiemmin rempseitäkin otteita.