Tämän seitsemän miljoonaa albumia myyneen taivaallisen sotajoukon aiempia levyjä on ainakin osittain vaivannut se, että lukuisia musiikillisia vaikutteita – hiphopia, latinorytmejä, reggaeta, hardcorea, nu metalia – on käytetty kuin irrallisina palasina, joita on lohkottu ympäriinsä. Testifylla vivahteet ovat pehmeämmin yhteensopivia ja kappaleiden yleisilme esimerkiksi edelliseen levyyn Payable On Deathiin verrattuna rikkaampi. Aivan kuin elämänasenteessaan toivoa ja valoa viestivä bändi olisi vihdoin saanut sulautettua harmonian myös musiikkiinsa.
Kun muutamat heleän kauniit raidat, Boo-Yaa T.R.I.B.E.:n kaltaisten vieraiden panokset ja parin sanoituksen ajattelemaan kannustavat fraasit on kuultu riittävän usein, Testify alkaa menettää teräänsä; levy on parhaimmillaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla. P.O.D., jonka musiikista on mielellään käytetty määritteitä alternative ja nu metal, onkin kuin uuden ajan aikuisrockia. Harmitonta ja mukavaa, mutta ei kovin haastavaa eikä varsinkaan vaihtoehtoista.