P.O.D.: Satellite

Arvio julkaistu Soundissa 02/2002.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Nu-metallin lopullinen läpimurto on avannut padot uusille ajan hengestä äkillisesti kiinnostuneille yrittäjille, mutta antanut monille jo vähän vanhemmillekin kokoonpanoille mahdollisuuden kykyjensä esittelyyn laajemmassakin mittakaavassa. P.O.D.

Arvio

P.O.D.
Satellite
Atlantic

Nu-metallin lopullinen läpimurto on avannut padot uusille ajan hengestä äkillisesti kiinnostuneille yrittäjille, mutta antanut monille jo vähän vanhemmillekin kokoonpanoille mahdollisuuden kykyjensä esittelyyn laajemmassakin mittakaavassa. P.O.D. kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja sen kotimaassaan Yhdysvalloissa jo muutama kuukausi sitten ilmestyneen neljännen pitkäsoiton Satelliten myynti on yltänyt lyhyessä ajassa platinamyyntiin asti. Vähemmästäkin on Atlantin takana ryysyistä rikkauksiin -otsikoita revitty.

Vielä suurempi yllätys on, että P.O.D. täyttää modernille emotionaaliselle alternative rockille asetetut laatuvaatimukset kuin moni muu myyntilistat toiseksi kodikseen muuttaneet virkaveljensä. Kyllähän P.O.D.:kin pullistelee isosti, on oikeassa kohdassa empaattinen ja vokalisti Sonnykin räpäyttää tarvittaessa asiaankuuluvasti, mutta bändin biiseissä on imua luutumaan käyvästä muotopuolesta huolimatta. Kaiken huippu on, että Jeesuksen kavereiksi avoimesti tunnustautuvat heput välttävät kevyesti korniuden karikot, vaikka Youth Of The Nationissa kuullaan aitoa lapsikuoroa!

Eikä ole vain jumalattoman suuresti iskevän tuotannon ansiota, että Satellitesta löytyy potkua. Yhtyeen oma into ja musiikkiinsa satsaama tunne on varmasti jokaisen kuulijan aistittavissa. Sinkkuhitti Alivessa P.O.D. todella elää ja Boomissa on räjähtävää energiaa enemmän kuin kuin koko Tappava ase -saagassa. Parhaansa käyvät tekemässä myös levyllä vierailevat musikantit, joista jamaikalais-toustaaja Eek-A-Mousen höpötys Ridiculousissa ja maineikkaan Bad Brains -solisti HR:n aina yhtä persoonallinen tulkinta Without Jah, Nothin´ -biisissä tuovat levylle kaivattua vaihtelua. Ja kun jossain albumin puolivälin tienoilla levy tuntuu polkevan paikallaan herättää loppuun sijoitetut pari suoraa hardcore -siivua jälleen havaitsemaan, ettei uskonnollisesti värittyneen säveltaiteen tarvitse aina olla pelkkää tekopyhää hymistelyä.

Satellite on ehdottomasti yksi alkuvuoden positiivisimmista yllätyksistä ja kaivattu piristysruiske nopeaa tahtia kulahtavalle uusiometalligenrelle. 

Lisää luettavaa