PRETTY THINGS: Rage Before Beauty

PRETTY THINGS
Rage Before Beauty
Snapper

Passion of Love avaa modernin rockin pioneerien uuden levyn pitkän tauon jälkeen tulisesti. Ääni voisi lähteä nuoresta autotallibändistä, soitossa vain on enemmän syvyyttä. Koko kiekko potkaisee niin ärhäkästi, että vasta muutaman pyörityksen jälkeen tajuaa laulujen täysipainoisuuden.

Hurjassa vedossa sekä äänellisesti että lyyrisesti oleva Phil May laulaa suoraan ja epäsuorasti siitä, miltä tuntuu olla viisikymppinen rock-eläin tänään ja yhä undergroundia. Siis ihminen ja soittaja, joka käsittämättömästi ei ole menettänyt alkuperäisiä arvojaan 36:n vuoden huimassa ylämäki/ alamäkirallissa.

Asialla on legendaarisen S.F.Sorrow'n kokoonpano kakkoskitaristi Frank Hollandilla vahvistettuna. Ykköskeppiä käsittelee Dick Taylor entiseen malliin, tiukasti asiassa pysyen. Majesteettisen myrkyllisellä Love Keeps Hanging Onilla vierailee Pink Floydin Dave Gilmour.

Folkrockahtavaa soundia leimaavat sekä akustiset että sähkökitarat, maukkaat urku/sähköpianofillit ja bändin fanin/managerin Mark St. Johnin ajattomasti soinnin dynamiikkaa vaaliva tuotanto. Pretty Things tiivistää monista tyyleistään persoonallisen synteesin. Ainekset tulevat lähinnä 60/70-luvuilta, mutta lopputuloksessa ei ole nostalgiaa. Cover-osaston Eve of Destruction maistuu nyt alkuperäistäkin ajankohtaisemmalta. Stonesien unohdettu helmi Play With Fire huokuu stemmoineen ja pianoineen tummaa uhkaa. Ronnie Spectorin kanssa vedetty Mony Mony on paketin kevyin raita, mutta karistaa sekin alkuperäisen purkkasävynsä.

Rage Before Beautyn perusteella Prettiesin "parasta ennen"-päivämäärä on vielä kaukana. Heissä on innoitusta ja esimerkkiä meille kaikille.