Pitkäaikainen Yes-kitaristi Steve Howe ja poikansa Virgil Howe saivat yhteisen albuminsa valmiiksi juuri ennen Little Barrie -yhtyeen rumpalinakin soittaneen Virgilin yllättävää kuolemaa vain 41-vuotiaana. Kokonaan instrumentaalisella levyllä aiemminkin yhteistyötä tehneet isä ja poika esittävät Virgil Howen kirjoittamia ja – kitaroita lukuun ottamatta myös soittamia – sävellyksiä.
Nexus paljastaa olemuksensa heti avausraidallaan. Klassissävyinen pianokuvio ja King Crimson -rumpali Mike Gilesin keveydestä muistuttava rytmi saavat ennen pitkää seurakseen Steve Howen korkeisiin sfääreihin lentävän kitaran. Tunnelman avaruudellisuus jatkuu läpi levyn Virgil Howen pianojohtoisten ja runsaita syntetisoijia hyödyntävien sävelmien säilyttäessä introvertin pohdiskelevuutensa. Takaperoisen efektikäs Hidden Planet, Moon Rising, Astral Plane ja Infinite Space vakuuttavat jo nimillään, että musiikissa liikutaan maan kamaraa korkeammalla. Viimeksi mainittu on levyn aurinkoisimpana ja kiinteimpänä raitana kuin Nexuksen Here Comes The Sun.
Pehmeän progeisesta, elokuvallisesta ja sekä toteutukseltaan että sävellyksellisesti homogeenisesta Nexusista tuli traagisella tavalla soundtrack Virgil Howen pitkälle matkalle ikuisuuteen.