Mercyful Fate on helvetin musiikkia, mutta Blood On Satan’s Claw’ta resuisine King Diamond -kiekumisineen soitetaan vielä kuumemmissa pätseissä helvetistä syvästi etelään. Apocalyptic Ridersin, levyn ehkä maagisimman siivun Johanneksen ilmestyksestä napattu valloittava puheosuus kuulostaa riittävän monta snapsia kumonneelta Bruce Dickinsonilta lukemassa William Blakea.
Death Is Glory…Now on taatusti juuri niin nyrjähtänyt kokonaisuus kuin kuvitella saattoi. Tuplalevylle on koottu kahdeksan vuonna 2007 uransa lopettaneen kolmikon omaa ja viisi coverbiisiä bändin lukuisilta maanalaisilta minilevyiltä ja spliteiltä. Kontrasti ulkopuoliseen maailmaan on valtava. Se, mikä olisi lähes mille muulle porukalle tahansa saamatonta matelua, saattaa olla Reverendille iloisin irtiotto ja villi laukka.
Kun tämä opus nidotaan yhteen Reverend Bizarren aiempien albumien kanssa, saadaan levytysten sarja, joka ei millään muotoa kosketa sovinnaista, yleisesti hyväksyttävää tai edes perinteisillä mittapuilla mitattavaa musiikkia. Kyseenalaiseksi joutuu myös oma suhteellisuuden taju: miten kummassa voin pitää näistä kaikista?
Jos kulttibändi ei jostain syystä ole tuttu, pysäyttäkää Tuntematon sotilas siihen kohtaan, kun haavoittunut Lehto ryömii kohti kivääriään ja liipasinta. Kuvitelkaa tuo raahautuminen elokuvan mittaiseksi kohtaukseksi, jonka taustalla soi helvetillinen bassonpörinä. Siinä on Reverend Bizarre.