REVEREND BIZARRE: Harbinger Of Metal

Reverend Bizarrelle ei ole sijaa maailmassa, jossa kukaan ei jaksa keskittyä mihinkään. Infoa tulee sellaisena ärsytystulvana ettei mikään tunnu enää miltään. Musiikissakin ainoa merkitsevä tekijä on bittiläjänä imuroitava biisi, albumeita kuuntelevat enää vanhat hämyt. Mihin laitetaan sellainen bändi, jonka levyllä on peräkkäin 20- ja 18-minuuttiset biisit, jotka välttelevät vauhtia kuin kohti kuolemanselliä raahautuva murhaaja?

Helvettiin. Kaikki nämä bändit joutavat helvettiin. Sinne samaan pätsiin, missä vanhat jäärät kuuntelevat doomia ja ihmettelevät ohikiitäviä freddursteja lippiksissään. Pistävät tupakaksi, ja kuuntelevat saman 20 minuutin siivun uudelleen. From The Void on raastavaa tyhjyyttä, hullaannuttavaa toistoa, jonka tahtiin tekee ensin mieli repiä tukkaa päästä, mutta joka lopulta, jos siihen jaksaa keskittyä, kääntää silmämunat ympäri tuo hyvänolontunteen.

Reverend Bizarre ei anna armoa. Se on vieläkin ehdottomampi kuin In The Rectory Of The Bizarre Reverendillä, ehkä vieläkin vaikeammin lähestyttävä, mutta taatusti palkitseva. Albert Witchfinderin vokaalit julistavat ja toteavat, mutta eivät jätä kommentoinnin varaa. Mitätön kitarasoolo saattaa rävähtää kahdeksan minuutin kohdalla, ja millä tahansa muulla levyllä se menisi huomaamatta ohi, mutta Harbinger Of Metalilla se on kuin kangastus, joka osoittautuu todeksi. Tämä on niin irstas levy, ettei mitään rajaa.

Reverend Bizarrelle ei tosiaan ole sijaa majatalossa.