Ry Cooderin uutuus on vihainen ja lyhyt pamfletti. Näkökanta on liberaali sanan amerikkalaisessa mielessä. Suomessa sitä viljellään Tuomas Enbusken tapaisten wannabe-republikaanien yhteydessä.
Election Special haluaa, että viime kuussa Tampaan kokoontuneet kristityt noudattaisivat oikeasti Jeesuksen oppeja eivätkä vain käyttäisi niitä omien ennakkoluulojensa ja ahneutensa valkopesuun; että kaikki ne Yhdysvaltain perustuslain pyhyydestä kovimpaan ääneen meuhkaavat eivät olisi
jatkuvasti sen keskeistä sisältöä rapauttamassa; että politiikkaa voisi tehdä muutenkin kuin pelottelemalla; että ahneus ei perisi maata. Tämä levy ei tule asiaa auttamaan.
Joskus ongelmana on, että teksti on aivan liian spesifinen siinä missä paras protestilyriikka on usein aika yleisluontoista. Siksi esimerkiksi Marvin Gayen What’s Going On toimii vuosikymmenestä ja kulttuurista toiseen. Tämä levy taas kestää aikaa yhtä hyvin kuin internetin keskustelupalstalla nillittäminen ja on juuri yhtä runollista. Loistava Chavez Ravine -albumi (2005) protestoi omaa aikaamme paremmin kuin tämä levy, vaikka se kertoi 1960-luvun Los Angelesista.
Musiikkinsa puolesta levy on usein aika mielikuvituksetonta runttausta ja sävellykset keskeneräisen kuuloisia. Kitarasoolotkin ovat tylsää pubinnurkkabluesia. Aikamoinen saavutus tämän tason virtuoosilta.
Ehdottomasti vahvin hetki on Brother Is Gone. Siinä on saavutettu edes jotain ajatonta. Kool-Aid on niin uhkaava, että sille on vaikea sanoa vastaan.
