Levyarvio: Taivaallisen hienoja lauluja – Ry Cooder tarjoaa lääkkeeksi maailmantilaan rauhaa ja rakkautta

Ry Cooder
The Prodigal Son
Fantasy

Ry Cooder on pitkän linjan demokraatti. Hän uskoo tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Väkevän poliittisilla albumeillaan – Chavez Ravine (2005), My Name Is Buddy (2007), I, Flathead (2008), Pull Up Some Dust And Sit Down (2011) ja Election Special (2012) – hän eritteli yhteiskuntaa tarkkanäköisesti, useimmiten hauskasti mutta paikoin jopa palopuhetta pitäen.

Nyt, kun kuusi vuotta kulunut ja USA on ottanut monta askelta oikealle, on Ry Cooder jättänyt suoran poliittisen julistamisen ja tehnyt albumin, jonka ytimessä soi gospel ja sitä kautta kristinuskon tarjoama rauhan ja rakkauden sanoma. Ry Cooder ei itse ole uskonnollinen ihminen, mutta hänestä vanhojen laulujen sanoma sopii maailmaan, jossa maailman mahtavimman valtion päämieskin kylvää vain vihaa ja kaunaa.

The Prodigal Son tarjoaa upeita tulkintoja muun muassa sellaisista mustan gospelin klassikoista kuten Blind Willie Johnsonin Nobody’s Fault But Mine ja Everybody Ought To Treat A Stranger Right, Alfred Reedin You Must Unload, Roosevelt Sykesin I’ll Be Res-ted When The Roll Is Called. Mukana on myös kolme Ry Cooderin omaa biisiä. Niistä erityisesti Woody Guthrielle omistettu Jesus And Woody koskettaa.

Ry Cooder laulaa paremmin kuin vuosikymmeniin, soittaa taivaallisesti, ja pitkään isänsä kanssa työskennellyt Joachim on auttanut modernin soinnin luomisessa.