En ole varma tämän kokoelman mielekkyydestä. Vuonna 1973 auto-onnettomuudessa kuolleen Sammy Babitzinin levytetty tuotanto on niin niukka, että yhdenkin levyn mittaisen best ofin tekeminen on paha rasti. Hän ei ehtinyt levyttää pariakymmentä hyvää kappaletta, joten kahden cd:n pituiseksi venytetty ja sinänsä huolellisesti toteutettu läpileikkaus kesken katkenneesta urasta tuntuu musiikillisesti hullulta. Aikalaisiin Kirkan isoveljen karisma on tehnyt suuren vaikutuksen, siksi taajaan häntä muistellaan. 24-vuotiaana eteen tullut tragedia sinetöi lopullisesti legendan. Pakko todeta karusti, ettei näissä levytyksissä ole hirveästi katetta tarunhohtoiselle maineelle.
Sammy-Boy näytti kuvissa nuorekkaalta popparilta ja Kuin tuhka tuuleen- sekä Daa-Da Daa-Da -klassikoiden kaltaiset mahtiraidat jotenkin tukivat tyylikästä ilmettä. Ne ovat kuitenkin harvinaisia sattumia synkästi soivan iskelmäpuuron keskellä. Pitää olla todella kova 1960- ja 1970-luvun Suomi-iskelmän friikki, jos yskimättä kahlaa tämän ”hittiparaatin” läpi. Huonoa tangoa, kuppaisia foxeja, svengistä vapaita beat-iskelmiä, epävireistä soittoa, vasurilla vetäistyjä värssyjä ja usein todella kornia laulua – näitä iskelmäteollisuuden pimeästä ja kyynisestä puolesta kertovia piirteitä Sammy Babitzin -retrospektiivi on tulvillaan.
Kokoelman jälkimmäinen puolisko sisältää pieniä valon pilkahduksia. Erityisesti hyvin orkestroiduissa Kari Kuuva -sävellyksissä on kiistatonta hehkua.