SEX PISTOLS: Sex Pistols

"I am an Antichrist! I am an anarchist!", 25 vuotta sitten Sex Pistols -laulaja Johnny Rotten uskoi asiaansa. Nykyisin hän on kyyninen ja katkera vanha äijä, ikuinen nalkuttaja, joka ei ole tehnyt relevanttia musiikkia sitten Public Image Ltd:n vuonna 1986 ilmestyneen Albumin.

Kaikki tapahtui todella nopeasti. Sex Pistols allekirjoitti levytyssopimuksin EMIn kanssa 8. lokakuuta 1976. Yhtyeen ensimmäinen single Anarchy In The UK ilmestyi marraskuun lopussa. Saatuaan saapasta alkuperäiseltä levy-yhtiöltään ja vietettyään kymmenen päivää (!) A&M:n artistina Sex Pistols päätyi Richard Bransonin omistaman Virgin Recordsin talliin – Bransonin annettua yhtyeelle takeet täydellisestä taiteellisesta vapaudesta.

Uuden vuoden alkajaisiksi Sex Pistols antoi potkut muun muassa Anarchy In The UK:n ja God Save The Queenin kirjoittajana pidettävälle Glen Matlockille ja rekrytoi yhtyeen uudeksi basistiksi soittotaidottoman ja huumeongelmaisen Sid Viciousin. Kaiken kaaoksen keskellä yhtye sai myös äänitettyä tarpeeksi materiaalia esikoisalbumiaan varten. Ainoa oikea Sex Pistols -albumi Never Mind The Bollocks ilmestyi vihdoin 12. marraskuuta 1977. Kahta kuukautta myöhemmin Rotten jätti yhtyeen saatuaan tarpeekseen manageri Malcolm McLarenista. Vaikka Sex Pistols julkaisi ennen Rottenin eroa vain 16 laulua, jätti yhtye jälkeensä jotain pysyvää.

On helppo pitää Sex Pistolsia yhtenä kaikkien aikojen vähimmistä aineksista koottuna cd-boksina – etenkin kun sen kokoajat ovat tehneet selkeän periaatepäätöksen ja jättäneet laatikon ulkopuolelle kaiken Rottenin eron jälkeen julkaistun materiaalin eli The Great Rock'n'Roll Swindle -kauden lukuisat rockstandardit sekä pari yhtyeen perustajäsenten Steve Jonesin (kitara) ja Paul Cookin (rummut) kirjoittamaa kappaletta. Toki tämä laatikko on varsin kiinnostava dokumentti Sex Pistolsin lyhyestä ja kiihkeästä urasta, mutta aloittelevan punkkarin paras ostos on edelleen Never Mind The Bollocks.

Boksin ensimmäinen levy sisältää Never Mind The Bollocksin kokonaisuudessaan, kaikkien siltä lohkaistujen singlejen b-puolet sekä otteeltaan yllättävän kevyen varhaisäänityksen muutamasta albumibiisistä. Siinä onkin vähän yli kaikki, mitä normaali Sex Pistols -fani tarvitsee.

Ykkös-cd:n 17 ensimmäistä raitaa ovat räkäistä ja energistä rock'n'rollia, josta välittyy vääjämättä, että Sex Pistols on asioita vastaan, ei puolesta. Musiikillisesti parasta antia ovat Rottenin laulusoundin suoranainen vittumaisuus sekä Jonesin todella räväkästi pudottelemat kitarariffit – etenkin Holidays In The Sunin kännissä portaita alas rymistelevä skaala kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen komeimpien kitarariffien listalle.

Kakkos-cd:n biisit asettuvat Demos & Rarities -otsakkeen alle. Yhtyeen omasta materiaalistaan tekemät demot kuulostavat siltä kuin demot yleensä eli apuäänityksiltä, joiden perusteella lopulliset versiot vähitellen saavat muotonsa. Syksyllä 1976 äänitetylle seitsemän biisin cover-paketille (muun muassa The Whon Substitute, Chuck Berryn Johnny B Goode ja Jonathan Richmanin Roadrunner) on mahdoton keksiä mitään kuriositeettiarvoa kummempaa ja levyn arkistoharvinaisuuksiksi luetaan ilmeisesti kesällä 1977 äänitetyt Never Mind The Bollocks -materiaalin vaihtoehtoversiot, joita on käytännössä mahdoton erottaa virallisista albumiversioista.

Kolmannen kiekon kattaus koostuu 15 biisin livesetistä, joka on äänitetty Lontoossa elokuussa 1976, siis jo pari kuukautta ennen levytyssopimusta EMIn kanssa. Neliraitanauhoituksen kolkkoudesta huolimatta dokumentti vahvistaa myyttiä, jonka mukaan Sex Pistols oli parhaimmillaan todella intensiivinen ja pystyvä livebändi. Boksin viimeiseksi raidaksi on löydetty tammikuussa 1978 USAssa tehty pelottava ja villi keikkaäänitys Belsen Was A Gas -biisistä eli ainoasta Rotten-aikakauden itse kirjoitetusta Sex Pistols -kappaleesta, jota ei koskaan levytetty.

Peräti 80-sivuisessa kirjasessa on enemmän kuvia kuin asiaa, vaikka punkkareiden joukossa on käsittääkseni myös lukutaitoisia yksilöitä. Levytys- ja keikkadiskografia on sentään saatu aikaiseksi, mutta jotain toimituskunnan huolellisuudesta kertoo, että Never Mind The Bollocksille tarjotaan kahta eri julkaisupäivää. Tuskin tätä boksia tulee siis kovin usein hyllystä kaivettua, etenkään kun levy-yhtiö ei ole katsonut asiakseen kruunata likaiseen Union Jackiin verhottua laatikkoa kangaskansilla, joita voisi esitellä kateellisille kavereille.

Sex Pistolsin ja punkin vaikutusta ei silti kannata väheksyä. Punkin aiheuttama musiikillisen ilmaston muutos oli niin suuri, että muun muassa hirvittävät progesaurukset ajautuivat sukupuuton partaalle. Ja onhan punk yhä kapinan synonyymi – ainakin punkkarien ulkonäköä kauhistelevien kalkkisten mielestä.