Kun viime vuoden parhaita levyjä valittiin, Steel Mammothin kiehtova Nuclear Ritual pääsi heittämällä omalle listalleni. Sijoitin sen kovimpien metal-albumien sijasta sekalaista-osastolle, vaikka bändi ylpeänä heiluttaa New Wave Of Finnish Heavy Metalin lippua. Radiation Funeralin kategorisoinnista raskaamman musiikin puolelle ei liene epäselvyyttä. Edellisalbumin post-apokalyptinen, äärimmilleen pelkistetty kierrätyshevirock on väistynyt brutaalin tykityksen ja rääkymisen tieltä.
Steel Mammothin neljäs täyspitkä on Motörheadin, Judas Priestin ja Metallican sekä muiden rockin monsterien groteski yhteensulautuma Terveet Kädet -asenteella ja Spinal Tap -kierteellä. Hevikliseiden kärjistäminen johtaa auttamatta huumoripitoisuuden lisääntymiseen, mutta Radiation Funeralia kuunnellessa naureskelu loppuu lyhyeen. Simppelit biisit pakotetaan toimimaan hurjalla soittamisen intensiteetillä ja Endless Wolf -tyyliset tekstit antaumuksellisella ulosannilla.
Circle-pohjaisen junnaavuudenkin aikana touhu säilyy ehdottoman rankkana ja metallisena.
Radiation Funeral on sen verran voimakas potku munille, että vaatii loputtoman säteilyn ja teräksen kyllästämät pallit, ettei se tuntuisi missään.