VARIOUS ARTISTS: The Biggest Dancehall Anthems 1979-82 – The Birth Of Dancehall

Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Nämä kahden cd:n 40 raitaa ovat kaikki oman aikansa top ten -kamaa Jamaikalta. Ja jos nämä ovat alkuasukkaiden mielestä sitä itseään niin, keitä me olemme sitä kieltämään? Vaikea kuvitella ketään todellista reggae-friikkiä, jolle tämä tupla ei maittaisi.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
The Biggest Dancehall Anthems 1979-82 - The Birth Of Dancehall
Greensleevs

Nämä kahden cd:n 40 raitaa ovat kaikki oman aikansa top ten -kamaa Jamaikalta. Ja jos nämä ovat alkuasukkaiden mielestä sitä itseään niin, keitä me olemme sitä kieltämään? Vaikea kuvitella ketään todellista reggae-friikkiä, jolle tämä tupla ei maittaisi.

80-luvun sarastuksessa elettiin murroskautta, jolloin päivän hitit Jamaikalla vielä pohjautuivat enemmän tai vähemmän ensimmäiselle reggae-aallolle: yhtäällä Bob Marleyn, Gregory Isaacsin tai Bob Andyn kaltaisten peruskivien culture/lovers rock -tyyleille ja toisaalla U-Royn, I-Royn tai Prince Far-I:n tyyppisten proto-dj:den toustaukselle. Samaan aikaan kun rasta-filosofiaa vielä tarjottiin härskit slackness-lyriikat olivat jo nousemassa pintaan. Poliisin luoteihin kuolleen General Echon tässä kuultava Bathroom Sex on yksi lajin pioneerinumeroista. Kiihkeämmän konepitoisen ragga-rytmiikan ja raadollisuudellaan leuhkivat gangsta-läpät, joiden vyöryttävä ylenpalttisuus juontui osaltaan crackin polton rajusta maihinnoususta Jamaikalle, aistii jo nurkan takana.

Näiden legendaarisella Channel Onella taottujen laulujen "sankari" on tuolloin uudempaa polvea edustanut Henry "Junjo" Lawes. Kokaiinin salakuljetuksesta pitkän linnatuomion saanut ja pian vapauduttuaan mafia-tyyliin teloitettu tuottaja oli konna ja crack head, mutta äänityspöydällä hän teki vankkaa jälkeä ja osasi myös tehdä hyviä piisejä, kuten vaikka tässä kuultavat Johnny Osbournen Ice Cream Love tai Michael Prophetin muinaista "lähdetäänpä Afrikkaan"-torviriffiä kierrättävä Gunman.

Valtaosa näistä herkuista oli kulta-aikanaan ja myöhemminkin juuri sitä osastoa, joka levisi Eurooppaan vain hyvin pieninä määrinä harvojen import-kauppojen jamaikalaisina 12-tuumaisina. Wailing Soulsin Firehouse Rock, Eek-A-Mousen Wa-Do-Dem ja Clint Eastwoodin & General Saintin Another One Bites The Dust ovat klassikoita, mutta yhtä hienoilta kuulostavat tuntemattomaksi jääneen Hugh Mundellin Can't Pop No Style, Junior Delgadon Love Tickles Like Magic tai Tony Tuffin Come Fe Mash It. Myös Jamaikan varsinainen kestotähti John Holt näyttää kykynsä kahdella raidalla. Paketin puute on sceneä taustoittavan vihkosen puuttuminen.