VARIOUS ARTISTS: A Life Less Lived – The Gothic Box

VARIOUS ARTISTS
A Life Less Lived - The Gothic Box
Rhino

Olisi kiva osallistua Rhinon väen aivomyrskyihin, joissa boksien ulkoasuja ideoidaan. Tori Amosin loota sai vastikään kylkeensä pätkän pianon koskettimistoa, eikä A Life Less Lived -goottikansion pakkaustakaan voi kuin ihmetellä. Se on nimittäin pujotettu nahkaiseen korsettiin.

Jos gootille tai goottilaisuudelle etsii aukotonta määritelmää, on tyytyminen ”muinaisgermaaniseen kansaan” tai ”myöhäiskeskiajalla Euroopassa esiintyneeseen rakennustaiteen tyylisuuntaan”. Popmusiikin piirissä ”goottiuden” kiteyttäminen on vaikeaa. Kun Robert Smithiltä udeltiin hänen suhtautumistaan asiaan, kertoi The Cure -pomo (mukana Charlotte Sometimes) mainion esimerkin: ”Kerran minulta kysyttiin, miksi pukeudun aina mustaan. Minulla oli silloin ylläni siniset farkut ja valkoinen t-paita.”

Amerikkalaisten kokoaman kansion materiaali painottuu Pohjois-Englantiin ja 80-luvulle. Se lienee oikea ratkaisu, sillä Amerikan ostoskeskuksissa maleksivan muoti-ilmiön kanssa esimerkiksi Joy Divisionilla (Dead Souls) ja Bauhausilla (She’s In Parties) on aika vähän tekemistä.

Liki neljän tunnin kuuntelu-urakka muistuttaa siitä, että mustassa on paljon sävyjä. Jotkut nimet tosin tulevat liiankin tutuiksi. Mukaan mahtuu näyte niin Southern Death Cultilta, Death Cultilta kuin The Cultiltakin. Myös Bauhausin jäsenten myöhemmät vaiheet kolutaan orjallisesti. Peter Murphy on mukana myös sooloartistina ja Dali’s Carin jäsenenä. Daniel Ash laittaa vielä paremmaksi Tones On Taililla, Love & Rocketsilla sekä soolomateriaalillaan. Vaikka valinnoista napiseminen on helppoa ja huonoa kritiikkiä, esimerkiksi Martin L. Goren, Michael Giran ja Marc Almondin elämäntöiden täydellinen ohittaminen tuntuu oudolta.

Koreassa kirjasessa kansion toimittajat jopa osoittavat huumorintajua sekä pystyvänsä analysoimaan ilmiötä laajemmassakin mittakaavassa. Kolmen cd:n ”melkein kronologinen” kappalejärjestys sen sijaan haittaa kokonaisuuden hahmottamista. Huvittavan hitikäs dvd ei lisää siihen mitään.

Valikoiman pahin virhearvio on kuitenkin sen päätösraita. Amerikkalaisia uusgootteja edustavan AFIn näkemys The Curen hurjasta The Hanging Gardenista tuo mieleen autotallin seinään palloa potkivat pikkupojat, jotka kuvittelevat olevansa Ronaldoja tai Beckhameja.