VARIOUS ARTISTS: WARP 10+2 Classics 89-92

Warp on jo käsite. Samoin kuin Motownista tuli soulin symboli, niin brittiläinen Warp on muokannut 90-luvun pop-kulttuurista maaperää teknolle ja muulle elektroniselle musiikille.
Kymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi Warp on julkaissut peräti kolmen tupla-cd:n sarjan, joista ensimmäinen on omistettu yhtiön artistien musiikillisille esikuville, toisella on edustettuna Warpin alkuvuosien "klassinen" kausi kaikkine virstanpylväiksi muodostuneine kappaleineen ja kolmas pitää sisällään uudelleenmiksauksia levy-merkin back-katalookista, joista vastaa muutamia yllättäviäkin nimiä.
Influences -tuplalle on koottu joitakin tekno-, house- ja acid-musiikin ehdottomia helmiä: Mr. Fingers, Adonis, Model 500, Phuture, Rhythim Is Rhythim. Pääpaino on Detroitin ja Chicagon 80-luvun pioneeritöissä, mutta myös muutamia ajan brittiläisiä nimiä, kuten 808 State ja A Guy Called Gerald on mahdutettu mukaan. Ihailtavasti mukana on sellaisiakin raitoja, joita ei ole kulutettu puhki muilla teknomuistelo-kokoelmilla, joten jo historiallisesti yleissivistävänä katsauksena tämä puolustaa paikkaansa.
Ja hauskasti näistä esityksistä kuulee tulevien Warp -tuotosten alkujuuret, eli selvän kehityskaaren voi hahmottaa.
Varsinaiseen asiaan päästään sitten Classics -parivaljakolla.
Eli mitkä uraa uurtavat biisit loivat Warpin kulttimaineen, se selviää näiden kahden cd:n aikana. Aivan 90-luvun alussa elektroniseen tanssimusiikkiin vakiintuivat käsitteet "bleep" ja "clonk", joista vastasivat juuri Warpin artistit, kuten Sweet Exorcist (jonka takana oli Cabaret Voltaire -veteraani Richard Kirk), LFO ja Nightmares On Wax. Nämä raidat olivat minimaalista piipitystä ja kolinaa, joista ei kuitenkaan puuttunut huumoria, joten soundi oli aivan omanlaisensa amerikkalaisiin esikuviin verrattuna.
Esimerkiksi Sweet Exorcistin Testone syntyi yksinkertaisesta piipittävästä ääninauhasta, jolla testattiin studiosyntsien kuntoa; samaa menetelmää käytti myös LFO:n klassinen LFO -raita. Ehdotonta peruskamaa levyhyllyyn. Tämä tupla rajoittuu vuosiin 89-92, eli myöhempiä Warp-nimiä, kuten Aphex Twin ja Autechre ei vielä kuulla. Ehkäpä niille on suunnitteilla aivan oma kokoelmansa?
Molemmat on kuitenkin edustettuina Remixes -kokoelmalla, joka onkin sitten jo sekalaisempi tapaus. Mukana on näet valikoima Warpin myöhempää tuotantoa, joka on genrellisesti ehtinyt rönsyillä niin elektronisen kuuntelumusiikin (Boards Of Canada) kuin eklektisen drum'n'bassin (Squarepusher), loungen (oma Jimi Tenorimme), postrockin ja jopa kitaradronen suuntaan. Jälkimmäisiä edustavat sellaiset kuin Warpille levyttäneet Seefeel ja Broadcast sekä remiksaajina mukana olevat Stereolab, Tortoisen John McEntire, Mogwai, Jim O'Rourke, Labradford, Oval ja Spiritualized. Hienoja versioita kappaleista siis, mutta mukaan mahtuu myös turhiakin esityksiä: sellaista elektronista tusinasoundia, jota nykyään tulvii joka tuutista. Toisaalta kokonaisuutena remix-kokoelmaa kyllä jaksaa mainiosti kuunnella juuri vaihtelevuutensa ja epäpuristisen asenteensa vuoksi, mutta aivan täysiä pisteitä tälle kuuden cd:n kokonaisuudelle ei uskalla antaa.
Influences historiasta kiinnostuneille, Classics välttämätön perushankinta noviiseille, Remixes kompletisteille.