Pappi – Salaisuuden verho raottuu

Pappi päästi ensimmäiset sanansa ja nuottinsa ilmoille lokakuisen Pyhiinvaeltaja-videon myötä (löytyy jutun lopusta). Raskaasti kotimaan kielellä jyräävä metallibiisi herätti sekä kiinnostusta että vähintään yhtä paljon kysymyksiä. Kuka ihmeen Pappi? Gospelia vai saatanallisia säkeitä? Metallia? Räppiä? Rokkia? Poppia?

Nyt Pappi avaa salaisuuden verhoa aavistuksen verran antamalla Soundille kaikkien aikojen ensimmäisen haastattelunsa. Kaikkea Pappi ei kuitenkaan ainakaan vielä paljasta – nimittäin henkilöllisyyttään. Joten kertokaa toki, jos tuo hupun takaa kurkkiva partasuu näyttää tutulta.

(Lisäys: Aina valppaat lukijamme tiesivät vihjata, että hyvin paljon Papin näköinen mies löytyy täältä ja täältä. Tosin ensimmäisen linkin takaa löytyvät Lauri Kemppaisen sivut ovatkin nyt sulkeutuneet…)

Debyyttialbumi Syvyys ilmestyy alkuvuodesta 2013 ja samoihin aikoihin Papin on myös tarkoitus aloittaa keikkailu.

Katsotaan vielä ennen haastatteluun syventymistä Papin toinen video Haudan partaalla, josta kuultiin pätkä alkusyksynä nähdyssä teaservideossa. Ensiesityksessä vain Soundi.fi:ssä!

ENSIESITYS: PAPPI – HAUDAN PARTAALLA

Pappi on yhtyeesi ja artistinimesi lisäksi ilmeisesti myös ammattisi?

– Pappi on tosiaan sekä artistinimi että nelihenkinen bändi, jonka vokalistina vaikutan. Asun Helsingissä ja olen ammatiltani pikemminkin teologi kuin pappi. Mutta papinkin töitä teen aina välillä niissä rajoissa, mitä pappisvihkimyksen puuttuminen asettaa.

Ketä muita Pappi-yhtyeeseen kuuluu? Millaista bändihistoriaa sinulla ja muilla jäsenillä on?

– Pappi-yhtyeeseen kuuluu lisäkseni kolme jo lapsuudesta asti tuttua miestä, olemme kaikki kotoisin pohjoisemmasta Suomesta. Kaikilla on taustaa monenlaisissa projekteissa; itselläni pääasiassa metallin, räpin ja räppimetallin parista.

Milloin Pappi on perustettu ja mitä tähän mennessä on tapahtunut?

– Pappia ei ole varsinaisesti koskaan perustettu, yhtye on pikemminkin muotoutunut levynteon ympärille. Mahtipontisesti voisi ehkä sanoa, että Pappi-yhtye ei tehnyt Syvyys-levyä vaan Syvyys-levy teki Pappi-yhtyeen. Levy oli muuten työn alla kutakuinkin neljä vuotta ja sen synty oli tuotantoa, äänitystä ja miksausta myöten bändin omissa käsissä.

Mikä yhtyeen perustamisen lähtöajatuksena on ollut?

– Jossain vaiheessa levynteon aikana huomasimme laittaneemme kaikki musiikin ja tekstien tyyliin liittyvät rajoitukset syrjään. Kirjoitin juuri sellaisia tekstejä kuin halusin, sellaisista aiheista kuin halusin, genre- tai muita rajoja miettimättä.

– En myöskään väistellyt filosofisia kysymyksenasetteluja tai hengellisiä teemoja. Samaa metodia noudatettiin sävellysten suhteen ja jos esimerkiksi biisiin ei mielestämme tarvittu kertosäettä niin sitten sitä ei lähdetty tekemään. Päätimme, että Pappia ei ole ”suunnattu” kenellekään.

Kaksi tähän mennessä julkaistua biisiä ovat hyvin eri tyylisiä keskenään. Onko tässä albumin ääripäät vai vieläkö on uusia yllätyksiä luvassa?

Pyhiinvaeltaja ja Haudan partaalla kieltämättä edustavat Syvyyden ääripäitä: runonlausunnan ja suoran hardcore-metallin väliin jää kuitenkin paljon erilaisia asteita ja sävyjä. Karkeasti voisi määritellä, että Papin musiikki muodostuu metallin, rockin ja ”triphopin” eriasteisista yhdistelmistä.

Millaisia artisteja mielessäsi on pyörinyt musiikkia tehdessäsi – siis lähimmät verrokit?

– Mitään varsinaista referenssiä ei ole ollut mielessä. Kuitenkin monenlainen ”raaka” musiikki on erityisesti puhutellut ja sitä kautta vaikuttanut myös Papin kappaleisiin. Mainitaan nyt vaikka Tricky, Max Cavaleran aikainen Sepultura, At the Drive-In, Wovenhand, Dälek, Neurosis.. Tekstirintamalla Bob Dylan inspiroi aina.

Artistit ovat ihmisiä ja maailmankatsomuksetonta ihmistä ei ole olemassa.

Millaisista aiheista Pappi saarnaa?

– En tiedä onko saarna osuvin jumalanpalveluksen osio kuvaamaan Papin musiikkia – ehkä pikemminkin synnintunnustus tai erilaiset rukousosiot? Vaikka biisien sisältö ulottuukin mustasukkaisuudesta ilmastonmuutokseen ja sosiaalidarwinismista levinaslaiseen etiikkaan, on niissä aina varsin eksistentiaalinen pohjavire, tietynlainen elämäntarkoituksen ja elämän ”luonteen” kysely. Aina niissä pohjimmiltaan on kyse nihilismistä ja Kristuksesta. Springsteenin Born to Runin sanoin: ”I want to know if love is real”. Tai omin sanoin: ”Kristus vai totuus vai totuus ja Kristus?”.

Millaisista aiheista Pappi ei tule koskaan tekemään laulua?

– Mikään aihe ei ole poissuljettu, mutta tietynlaisella intentiolla minun on vaikea kuvitella tekeväni kappaleita. En esimerkiksi osaa kehottaa ihmisiä ”bilettämään”. Tai en halua hehkuttaa rahaa ja rikastumisen halua.

Mainitse yksi bändi tai artisti, joka on lähinnä tunnettu gospel-puolella mutta ansaitsisi mielestäsi tulla tunnetuksi laajemminkin?

– Jaakko Löytty = Suomen Bob Dylan. Esimerkiksi levyt Toisen päivän iltana (1982) ja Hawash! (1984) ovat raakoja, herkkiä, rehellisiä ja protestihenkisiä. Ainakin Pelle Miljoonan ystävien luulisi innostuvan. Ja kuten Dylan, myös Löytty on edelleen aktiivinen. Bonuksena mainitaan vielä Living Sacrifice: amerikkalainen, kristillisissä ympyröissä vaikuttava metalcore-bändi, lajinsa ehdotonta eliittiä ja uranuurtaja.

Mitä mieltä olet gospelmusiikin ja sekulaarin musiikin väliin usein vedettävästä rajasta?

– Joskus raja on toimiva, esimerkiksi virsien, hartaus- ja jumalanpalvelusmusiikin suhteen, tai selvästi julistuksellisen materiaalin kohdalla. Usein tällainen raja on kuitenkin myös turha ja mielivaltainen. Tai ainakin samanlaisia rajoja voisi silloin vetää kaiken ”ideologisen” musiikin tapauksissa, anarkistipunkista Get rich or die tryin’ –tyyliseen kapitalismihehkutukseen, tai ateistiseen eksistentialismiin.

– Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että musiikkia käytetään erilaisten maailmankatsomusten julistamiseen: artistit ovat ihmisiä ja maailmankatsomuksetonta ihmistä ei ole olemassa. Pelkkään julistamiseen keskittyvät levyt eivät kuitenkaan yleensä ole taiteena kovin kiinnostavia. Inhimillinen kokemus elämästä ei yleensä ole niin särmätön ja virtaviivainen kuin markkinointisloganit ja juuri inhimillisyyden rajoitteista käsin tapahtuva hapuilu tuo taiteeseen tarttumapintaa.

– Tähän liittyen, Pyhiinvaeltaja-videon provosoimat tulkinnat ovat kuulemma yltäneet ”hyvin kristillisestä” jopa ”hyvin saatanalliseen”. Melkoinen Rorschachin testi, siis, ja näyttäisi kertovan vähintään yhtä paljon katsojan ennakko-oletuksista ja mielenmaisemasta kuin itse videosta.

PAPPI: PYHIINVAELTAJA

LISÄTIETOJA: www.facebook.com/pappiofficial