Lauantaisoittolista: 12-vuotiaan Jarkko Martikaisen altistumiskohteet

Soundi.fi:n lauantaisoittolistasarja jatkuu! Vuorossa osa numero viisitoista.

Viidennen soololevynsä Koirien taivas tammikuussa julkaissut Jarkko Martikainen johdattaa altistumisherkän musiikin pariin. Määrittelemättömän pituisella tauolla olevan YUP:n keulahahmona tunnettu, kaksi kirjaakin julkaissut laulaja nostaa maaliskuun ensimmäisen päivän lauantaisoittolistalle kappaleita, joille hän altistui noin 12-vuotiaana.

Sarjan aiemmissa osissa omat soittolistansa ovat tehneet muun muassa Lasse KurkiOlavi Uusivirta, Von Hertzen Brothers -kitaristi Kie von Hertzen, soolouralle lähtenyt Regina-laulaja Iisa, Damn Seagullsin Lauri Eloranta, Pariisin Kevään Arto Tuunela, Egotripin Knipi, musiikkitoimittaja Pekka Laine sekä PMMP:n taustalta tuttu Jori Sjöroos.

Tässä siis 12-vuotiaan Jarkko Martikaisen musiikilliset altistumiskohteet -lauantaisoittari, laulajan itsensä perustelemana.

Lauantaisoittolista #15: 12-vuotiaan

Jarkko Martikaisen musiikilliset altistumiskohteet

”Listani koostuu siis musiikista, jolle altistuminen tapahtui herkässä, sanoisinko alttiissa vaiheessa, ollessani kahdentoista vanha tai sen alle. Yhtyeet ja esittäjät ovat aakkos-, eivät tärkeysjärjestyksessä.

Tällaisen soittolistan laatimisessa ei olisi ollut mitään mielekkyyttä, elleivät nuo levyt sisältäisi omine ansioineen voimakkaita suosituselementtejä vuonna 2014.

Nostalgialla sinällään ei tee mitään, mutta listan koontiperuste, huikeat jutut (jotka sitten kestivät aikaa) niiltä vuosilta, kun tuntui että ihmetekoja voivat suorittaa vain harvat ja siihen vihityt: ehkä itsensä Jumalan sormen koskettamat tapaukset, niissä oli jotain hyvin poikkeuksellista.

Nykyään kuullessani hienon laulun arvostan sitä, mutta vain hyvin harvoin ajattelen, että sellaisen tekeminen on muiden tavoittamattomissa. Hienoinen sääli, että niin pääsi käymään, mutta plussaksi lasken sen, että uskalsin siinä samalla ryhtyä itsekin yrittämään lajia nimeltä laulunkirjoitus.”

 

Bad Brains − Sailin’ On (ROIR -kasetilta)

”Yönmustat miehet soittamassa oivaltavaa ja kipakkaa hardcorea oli kyseiseen aikaan hyvin eksoottinen ajatus. Naapurini Villen serkku toi tämän kasetin Helsingistä ja kyllä sen sisältöä ihmeteltiinkin. Suurella kunnioituksella.”

 

”London Callingilla ei ole varsinaista heikkoa hetkeä − vain hyviä ja sitä parempia.”                                                                   – Jarkko Martikainen

The Clash − Rudie Can’t Fail (London Calling -tuplalta)

”Ilmestyessään The Clashin kolmonen oli varmaankin turhan vähän punk silloisen nuoren puritaanin makuun, mutta vuodet ovat osoittaneet, ettei levyllä ole varsinaista heikkoa hetkeä − vain hyviä ja sitä parempia. Erityispisteet vielä onnistuneesta kansitaiteesta.”

 

Leonard Cohen − Hey, That’s No Way To Say Goodbye

”Kun olin pieni poika, äitini soitti kitaraa ja lauloi siskonsa kanssa aika kauniita stemmoja. Moni hänen runsaasti kuuntelemansa levy on osoittautunut sittemmin yhdeksi parhaista koskaan, ja Cohenin tapauksessa puhun nykyään myös yhdestä kaikkien aikojen parhaasta lauluntekijästä, runoilijasta ja − menköön sekin tässä samalla − laulajasta.

Leonard kun laulaa suoraan sydämestään käsin, vaikkei ole mikään Metropolitanin oopperan suoritusihme. Tämä kappale on jotenkin erityisen joustavaksi rakennettu. Kun puhutaan lauluntekoa käsitellessä termistä craftmanship, uskon että tarkoitetaan tällaisia tuloksia.”

 

Dead Kennedys − Kill The Poor (Fresh Fruit For Rotting Vegetables -albumilta)

”Kuten Bad Brainsilla, myös DK:n levyllä avausraita on unohtumaton. Olin kuullut hittisinglejään Rockradiosta, mutta silti levykokonaisuus oli oletettua parempi. Kill The Poor esittelee huikean yhtyeen soittamassa poikkeuksellista laulua, ja ainoaksi harmiksi jäi, ettei kumpikaan vanhemmistani lähtenyt kuskaamaan minua keikalle, kun DK vuotta tai paria myöhemmin kävi Tampereella ja Helsingissä. Nykyvanhemmat varmaan ajaisivat Oulusta jompaankumpaan mukisematta.”

 

Discharge − Hear Nothing, See Nothing, Say Nothing (samannimiseltä lp:ltä)

”Tässä on kaikki kunnossa: sanottava ja kyky sanoa se. Kansi oli erityisen vaikuttava silloisen kaksitoistavuotiaan silmään ja kyllä äänikuva hieman pelottikin. Motörhead oli ollut kelpo jyristelyä, hauskaa rock’n’rollia, mutta Tiskiharjasta olivat leikit kaukana. Kun askartelin ensimmäistä niittitakkiani, askartelin siihen ensimmäisten joukossa Dischargen logon.

 

Bob Dylan − When The Ship Comes In (The Times They Are A-Changin’ -levyltä)

”’Koska tulee se suurin, se suuri?’, kyseli Eino Leino, ja se tulee nyt. Yksi äitini ykkössuosikeista, ja joskus viitisentoista, kaksikymmentä vuotta sitten totesin minäkin, että Bob saattaa tosiaan olla kaikkien aikojen paras lauluntekijä. Useimmiten tuntuu, että hän on sitä minulle.

Viisaus, hauskuus, näkemys ja jokin poikkeuksellinen levytysten totuudellisuus minua kai kiehtoo. Tämä huippukappale ei ehkä ole ilmeisin valinta tältä lp:ltä, siksi siis se. Voisi toki valita minkä muun tahansa (tältäkin) levyltä ja aina osuisi kultasuoneen. Hyvä, Bob!”

 

Eddie And The Hot Rods − Do Anything You Wanna Do (Life On The Line -levyltä)

”Kappale tuli ensin tutuksi Pelle Miljoonan Lähdetään kiitämään -versiona, joka on hyvä. Tämä on vielä parempi, eikä tätä varmaan kannata mitenkään selittää. Muistin laulun pari vuotta sitten, kun löysin albumin pilkkahintaisena levymessuilta, ja maksamani kolme euroa oli miltei rikos. Näin hyvästä pitäisi joutua maksamaan enemmän.”

 

Hassisen Kone − Iloisesti Hammondilla (Täältä tullaan Venäjä -lp:ltä)

”Äsken sosiaalisessa mediassa monet listasivat suosikkilevyjään. Hassisen Koneen levyistä mainituin oli Harsoinen teräs. Hyvin ymmärrettävää, sikäli, että sekin levy on niin hyvä. Tämän saaminen oli kuitenkin minulle vielä tärkeämpää.

Kuten myöhemmin Dead Kennedysin suhteen, luulin, että Ismo ja kumppanit olivat pudonneet johonkin rockin taikajuomapataan ja kykenivät siksi näihin ihmetekoihin. Myöhemmin ymmärsin, ettei hyvän laulun aikaansaaminen ole tavoittamattomissa, mutta muistellessa aikaa, jolloin vielä luulin niin, sopii kuunnella Iloisesti Hammondilla.”

 

Led Zeppelin − Whole Lotta Love (albumilta II)

”Isäni suosikkeja. Tämän avausraidan muistan aivan erityisen hyvin. Pentuiässä en liiemmin arvostanut Zeppeliniäkään, ja edelleen on todettava, että hämmästyttävän hölmöjä sanoituksia heillä on − ottaen huomioon, että miehet sentään puhuvat äidinkielenään englantia. Mutta se miinuksista, yhtye on oikein hyvä ja ollessani lukion jälkeen töissä levydivarissa, ostin koko tuotannon omaan hyllyyn.”

 

Vesa-Matti Loiri − Laulajan laulu (Loiri/Leino -lp:ltä)

”Taas yksi oleellinen lapsuusmuisto. Tätä on taatusti kuunneltu kymmennissätuhansissa muissakin suomalaiskodeissa, eikä syyttä. Huipputekstejä, totta kai, mutta amatöörisäveltäjä on kyllä onnistunut säveltämään silloisia ammattilaiskollegoitaan sattuvampia melodioita.

Sovitukset allekirjoitan myös, sekä sen varsinaisen kiistanaiheen, että osaako Loiri laulaa vai ei. Osaa kyllä, ja jollei Veskun laulu ole laulamista, niin mikä sitten on. Laulajan laulun sanoma on sitä paitsi aivan hämmästyttävän rikkaaksi ja oivaltavaksi laadittu. Harvoin kadehdin ketään, mutta Eikka on kyllä tässä pistänyt meille muille aika pahat pohjat.” 

”Eikka on kyllä tässä pistänyt meille muille aika pahat pohjat.”                                                                 – Jarkko Martikainen

 

Sakari Lehtinen ja kuoro − Suutari Joonaksen rauhanmarssi (Niemisen pojat ja naapurin äijä -lp)

”Varmaankin ensimmäinen oma levyni, tosin isän tai äidin ostama. Pelkkiä hittejä tässäkin kokonaisuudessa, ja rautaisten sävellysten huomioimisen lisäksi on tärkeää tähdentää sitä, miten lässytysvapaa alue tämäkin lastenlevy on.”

 

Tuomari Nurmio ja Viides Kolonna − Maailmanpyörä palaa! (samannimiseltä levyltä)

”Olin käymässä Helsingissä ja isoisä vei minut Kaivopuistoon Pelle Miljoonan konserttiin. Siellä soitti myös Nurmio Viidennen Kolonnan kanssa. Kovia keikkoja molemmat, noin kymmenenvuotiaan arvosteluasteikolla. Isäukko oli kuunnellut kovasti jo ensimmäistäkin Handen levyä, mutta minulle tämä kakkonen on sitäkin läheisempi. Nimikappale on, kun tuossa äsken Leinoa niin kiittelin, suurta runoutta sekin, ja musiikissa, vaikkei se punkia olekaan, löytyy silti tanakka potku.”

 

Hiski Salomaa − Savonpojan Amerikkaan tulo (Hiski Salomaa -levyltä)

”Nykyään tuntuu, että tämä on näistä viidestätoista laulusta se, jonka tahtoisi itse tehdä. Sentimentaalinen ja silti novellimestarin tarkkuudella viritetty laulu, ja levytyshän on raakakultaa. Monessa muussa laulussa Hiskin meininki on rähäkämpää, toiminnallista esi-rock’n’rollia sekä esityksen että sisällön puolesta, mutta laitetaan tähän nyt rauhallinen numero, kun seuraava juttu sisältää niitä ylikierroksia.

(Toim. huom.: Salomaan versiota ei löydy Spotifystä, mutta kuuntele kappale täällä.)

 

Sex Pistols − Anarchy In The U.K. (Levyltä Never mind the bollocks…)

”Ensimmäisen omilla rahoilla ostamani levyn tärkein laulu. Kuulosti lapsen tottumattomille korville vallankumoukselliselta, joskin nykyään levy tuntuu vain helkkarin hienolta rock -levyltä, ei rakettilaukaisun taustamusiikilta. Onni että tutustuin tähän yhtyeeseen, sillä se sai minut todella rakastumaan musiikkiin.

 

Simon & Garfunkel − Bridge Over Troubled Water (samannimiseltä lp:ltä)

”Loppuun jotain hieman seesteisempää. Tämä laulu on yksi lapsuusmuistojeni määrittäjä. Taiten tehty laulu ja viimeistä piirtoa myöden hiottu taltiointi. Kaunis sanoma itse ideassa ja Paul Simon, jonka lauluntekoon perehdyin − toistan itseäni − vapaaehtoisesti vasta lukiovuosina, on mestari hommassaan. Viimeisinkin levy sisältää monta erityisonnistumisen hetkeä, vaikka mies on yli seitsemänkymmenen. Take it away, Paul!”

 

* * * * *

 

Pidän tästä paikasta oli Jarkko Martikaisen viidennen soololevyn Koirien taivas ensimmäinen single. Martikaisen ja Luotetut Miehet -kokoonpanon tulevat keikat löytyvät täältä.