Tamperelaisen lauluntekijän Elliott Webbin debyyttilevy Green Reflections sai alkunsa neljä vuotta sitten. Albumi on omaperäinen, retrovaikutteita dream popiin sekoitteleva kokonaisuus.
— Toivoisin, että levyä kuunnellessaan ihminen voisi pysähtyä rauhoittumaan. Jos vaikka on pari tuntia töihin lähtöön, niin voisi laittaa kahvin tippumaan ja vinyylin soimaan, Elliott Webb sanoo.
Ennen musiikin tekemistä Webb työskenteli visuaalisen taiteen ja graafisen suunnittelun parissa. Tämä aspekti näkyy myös musiikissa. Keikoilla tullaan näkemään tulevaisuudessa visuaaleja, Webb kertoo.
— Olin Pispalassa Olo-tilalla bileissä noin neljä vuotta sitten, josta lähdin aamutuimaan pyöräilemään himaan. Seuraavana päivänä tuli ideoita biiseistä, joita aloin kirjoittaa vihreille post-it-lapuille. Siinä mieleen tuli sanapari “green reflections”. Levyllä kuultava kokonaisuus on rakentunut sen teeman ympärille, vaikka en tiedä lopulta edes mitä “green reflections” tarkoittaa.
Tapahtumatila Olo-tila on muutenkin ollut tärkeässä roolissa päätökselle alkaa tehdä omaa musiikkia. Siellä Webb tutustui jamikulttuuriin ja oppi soittamaan pääinstrumenttinsa kitaran lisäksi myös muita soittimia, mistä on ollut apua tuottamisessa. Erilaisten muusikoiden kanssa soittamisesta on ollut paljon hyötyä, Webb sanoo.
Debyyttialbumi Green Reflections julkaistiin elokuun alussa. Levyn vastaanotto on ollut miehen sanojen mukaan todella hyvä.
— Olen kuullut palautetta levystä yllättävissäkin käänteissä. Ihmiset, jotka eivät tavallisesti kuuntele paljoa musiikkia ovat tulleet kertomaan levyn tuoneen jonkinlaista mielenrauhaa. Myös ikäjakauma on ollut laaja.
Webbin mukaan Green Reflections kertoo siitä, miten ympäristö vaikuttaa hänen luonteeseensa ja miten muut ihmiset vaikuttavat häneen itseensä.
Levyllä soittaa bassoa Jussi Liski, perkussioita ja synatäydennyksiä Gabriel Castillo Arze ja rumpuja Kassu Ketola. Kitaran, laulun ja synaraitojen lisäksi Webb on tuottanut levyn yhdessä Jimi Kosken kanssa. Levyn kappaleet ovat Webbin käsialaa. I Don’t Even Mind -kappaletta on ollut kirjoittamassa myös Liski.
— Tuottaminen on ollut samalla sen opiskelua. Levy on lähtenyt liikkeelle Garageband-projektista, Webb kertoo.
Konkreettisesti tuottaminen on ollut äänimaailmojen tutkiskelua, synasoundien etsimistä ja ylipäänsä kokonaisuuden kartoittamista.
Sanoitukset kumpuavat Webbin henkilökohtaisista epävarmuuksista, mutta toisaalta myös kaupungin hulinasta ja luontosuhteesta.
— Levy on kirjoitettu koronan aikana, jolloin elin paljon sisällä introperspektiivisessä maailmassa. Kävin syvimpiä haavojani läpi.
Levyn kappaleet ovat syntyneet vähitellen. Ideoita on kirjattu post-it-lapuille, ruutuvihkoon ja kännykän muistioon. Niistä on palapelimaisesti kasattu kappaleita.
— Olen pohtinut juttuja pikkuhiljaa. Kappaleiden aihiot ovat syntyneet pitkälti yksittäisistä kitarajutuista. Sitten niihin on mietitty sopivat sanat. Lyriikat on mietitty myös laulumelodiaan hyvin istuviksi.
Lopulta hyvin pieni osa levystä on äänitetty varsinaisessa studiossa. Kitara, basso ja synat ovat äänitetty Webbin kotona Pispalassa ja rummut Skyjoggers-yhtyeen treenikämpällä Kalevassa. Koski-studiolla on äänitetty jälkeenpäin täydennyksiä levylle.
Levyn julkaisijaksi löytyi tamperelainen Grillin’ Records. Masterointia lukuun ottamatta levy on tehty omakustanteisesti.
Webb ei halua tehdä musiikkia liian tosissaan.
— En ole kovin totinen ihminen. Unelmani on, että voisin elättää itseni musiikilla, mutta en halua ottaa asioita liian vakavasti. Katsotaan, mihin tämä johtaa.