Laulun paikka -artikkelisarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Sarjan kolmannessatoista osassa käytiin Hectorin kanssa Asfalttiprinssin nurkilla Helsingin Töölössä.
Puolituttuja henkilöitä 1970-lukulaisessa tuotteessa
Laulu: Hector − Asfalttiprinssi
Levyltä: Herra Mirandos (1973)
Sanat ja sävellys: Hector
Koordinaatit: 60° 11′ 6.5″, 24° 55′ 18.2″
Vuonna 1973 Hector kirjoitteli lauluja asunnossaan Helsingin Töölössä, Linnankoskenkadulla.
− Tieto siitä, että viereisessä korttelissa Humalistonkadun ja Mannerheimintien kulmassa sijainnut Sipoon kirkko -niminen jugendrakennus ollaan purkamassa, oli kantautunut jo töölöläisten korviin. Rakennus tosin purettiin vasta Asfalttiprinssin julkaisun jälkeen, laulajakonkari muistelee paikalla, jossa Sipoon kirkko sijaitsi.
− Se ja monet muut kaupungin tärvelemiseen liittyvät asiat innostivat kommentoimaan. Tein tuolloin paljon stadilaiseen miljööseen sijoittuvia lauluja. Asfalttiprinssiin tuli mukaan henkilöitä. Laineen Pirkko, joka oli itse asiassa Laineen Timppa, asui tuossa, Hector kertoo ja osoittaa Linnankoskenkadulla sijaitsevaa kerrostaloa.
− He olivat puolituttuja hahmoja, joita sirottelin kylmästi biiseihin mukaan. En ainoastaan Asfalttiprinssiin, vaan moniin muihinkin biiseihin, heidän tietämättään. Samoin kävi esimerkiksi Ake, Make, Pera ja mä -kappaleessa, jossa melkein kaikki ovat oikeita henkilöitä.
Hector muistelee tehneensä 1970-luvulla kappaleita vimmattuun tahtiin.
− Asfalttiprinssi oli yksi laulu siinä joukossa. Sipoossakin on varmasti kirkko, mutta tässä tapauksessa halusin tehdä kunniaa töölöläiselle rakennustaiteelle. Rakennus määrättiin purettavaksi, koska Helsingin kaupunki ei huolehtinut siitä. Kappaleessa oli siis sanomaa, laulaja toteaa.
”Luona Sipoon kirkon seison ja katsomaan jään / Siinä Laineen Pirkon itkevän myöskin mä nään / Batman, ethän auttaa vois? / Kun meidän linnat myydään pois”
Asfalttiprinssi kuulostaa 41 vuotta julkaisunsa jälkeen Hectorin korviin hupaisalta.
− Tekstissä viljeltiin hassuja asioita, kuten Batman, Hullujussi ja salkkumiehet ja kaikki. Siinä oli jotain siitä ajasta kertovaa. Kappaleessa tuuba tavallaan korvaa basson, tai se ainakin tuplaa saman linjan. Tuon ajan biisit olivat helvetin naiiveja. Asfalttiprinssissä naiivius sulautui musiikkiin mukaan. Hauska se on. En kuuntele tuon ajan biisejä mitenkään riemusta kiljahdellen ja välillä tulee kiusaantunut olo.
− Vaikka monet tuon ajan biiseistä, varsinkin albumibiiseistä, nousivat hiteiksikin, ne olivat luvattoman huonosti tehtyjä. Siihen aikaan ei juuri tunnettu tuottaja-käsitettä. Ei ollut ambitioita esimerkiksi soundien tai laulun puhtauden suhteen. Se meni nauhalle, mikä meni. Sitä vaan oltiin, että ”no eihän tämä nyt paskalta kuulosta”. Varsinkin, jos oltiin juotu pari pulloa punaviiniä siinä tehdessä. Sellainen ei tulisi tänä päivänä kysymykseenkään.
Olosuhteet olivat siis 41 vuotta sitten toisenlaiset.
− Kyllähän se 1970-luvun suomirockin studiosoundimaailma haisi aika paljon viinalta. Matti ja Pirjo Bergström olivat sovittajia, muusikoita ja apukäsiä studiossa, mutta jälkeenpäin voi ajatella, että he olivat Herra Mirandosin tuottajat. Ensimmäinen albumini, jolla oli virallinen tuottaja, oli Liisa pien (1975), jonka tuotti Otto Donner. Silloin itsellekin valkeni, että ahaa, levytysprosessissa voi olla mukana myös tällainen henkilö.
”Mitä nyt, miks’ salkkumiehet nurkissamme häärii? / Pankit meidän leivän rahaan käärii / Alfalttiprinssi mä oon / asfalttiprinssi mä oon”
Hector toteaa Asfalttiprinssin olevan aikansa tuote.
− Koko tuotantoani ajatellen, en arvota kappaletta kovin korkealle. Koen, että tuossa vaiheessa kykyni ilmaista itseäni musiikillisesti oli vasta kehitysvaiheen alussa. Merkittävämpi tuotantoni on syntynyt vasta 1980-luvulla ja siitä eteenpäin. Siksi välillä tietysti kismittää, kun yleinen käsitys tuntuu olevan se, että merkittävin tuotantoni on syntynyt 1970-luvulla. Mutta minkäs historialleen voi.
Asfalttiprinssi ei ole kuulunut marraskuussa ensimmäisen levynsä kymmeneen vuoteen julkaisseen Hectorin keikkaohjelmistoon kuin yhdellä kiertueella.
− Tämä johtuu lähinnä tuuban varaan rakentuneesta sovituksesta ja fonisektiosta. Asfalttiprinssi ei ole kuulunut suosikkeihini, mutta eihän sitä tiedä, jos se kokee tämän myötä uuden tulemisen. Tässä juttusarjassa se saa arvoisensa paikan.
Teksti ja kuva: Visa Högmander
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 11/2014
Mikä ihmeen Sipoon kirkko?
Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön henkilökunta meni lakkoon helmikuussa 1904. Lakko päättyi työläisten murskaavaan häviöön, koska yhtiö irtisanoi henkilökunnan ja värväsi rikkurityövoimaa Sipoosta ja lähipitäjistä lakonmurtajiksi. Kielipoliittisista syistä lakonmurtajiksi värvättiin tarkoituksellisesti ruotsinkielistä väkeä. Yhtiö halusi kiinnittää uuden henkilökunnan tiukasti itseensä ja antoi arkkitehti Valdemar Aspelinille tehtäväksi suunnitella heille asuintalon Töölöön. Koska 1905 valmistunut talo oli komea kuin kirkko torneineen, helsinkiläiset pilkkasivat sitä ”Sipoon kirkoksi”. Ruotsinvoittoisesti suomea puhuvia rikkurirahastajia nimiteltiin ”sipoolaisiksi”. Mannerheimintie 76:n jugendtalo purettiin 1978.
(Lähde: Tarinoiden Helsinki -sivusto)