Classic Rock -lehti pyysi Guns N’ Rosesin basistina parhaiten tunnettua, Tenderness-sooloalbumin 31. toukokuuta julkaisevaa Duff McKagania listaamaan itselleen tärkeitä ja elämää mullistaneita levyjä. McKagan tekikin työtä käskettyä.
McKagan kertoo kahdeksanlapsisen perheen kuopuksena halunneensa löytää jotain omaa eikä kuunnella pelkästään isompien sisarustensa levyjä. Oman juttunsa hän löysikin punkista ja siihen maailman hänet johdatti mikäs muukaan kuin Sex Pistols, jonka kautta hän löysi vuorostaan vieläkin suuremman vaikutuksen tehneen Johnny Thundersin, jolle onkin muun maussa omistettu Duffin Guns N’ Rosesille kynäilemä So Fine -kappale.
Princen 1999 (1982) on puolestaan albumi, joka McKaganin mukaan pelasti hänen henkensä ja antoi rohkeutta lähteä tavoittelemaan muusikonuraa Seattlen ulkopuolelta. Hänen tiensä vei Los Angelesiin, jossa hän sitten liittyi Guns N’ Rosesiin.
”Seattlessa pyöri paljon heroiinia ja vaikken itse käyttänyt, moni läheiseni jäi koukkuun: ystäväni, kämppikseni, tyttöystäväni, bändini. Meidät oli juuri otettu Jello Biafran levy-yhtiöön ja meistä piti tulla seuraava iso juttu, mutta pari tyyppiä bändistä alkoi vetää kamaa ja se oli sen tarun loppu. Se oli 10 Minute Warning, joka edelsi Soundgardenia ja Green Riveriä sun muita. Sydäntäni särki, kun katselin, mitä ympärilläni tapahtuu”, McKagan muistelee.
”Sitten 1999 ilmsetyi ja upposin siihen täysin. Rakastin Little Red Corvettea, joka on ehkä täydellisin kolmen soinnun biisi, mitä on koskaan tehty. Mutta rakastin syvällisempiä raitoja vielä enemmän. Tulin töistä kotiin ja vain kuuntelin sitä levyä. Se oli pakopaikkani.”
”Jokaisella on se yksi levy, joka on ’pelastanut hengen’ ja 1999 antoi minulle rohkeutta seistä omilla jaloillani. Tiesin, ettei autoni kestäisi New Yorkiin saakka, mutta pääsisin Los Angelesiin. Se rohkaisi minua tekemään sen itsekseni. Olihan se pelottavaa, mutta tiesin, että musiikki on minun juttuni.”
Lue loput McKaganin valinnat perusteluineen täältä.
