Vuonna 1973 perustettu rocklegenda Kiss soittaa viimeisen keikkansa 2. joulukuuta New Yorkin Madison Square Gardenissa. Monet fanit ovat toivoneet, että yhtyeen klassikkokokoonpanoon kuuluneet kitaristi Ace Frehley ja rumpali Peter Criss olisivat nousseet laulaja-kitaristi Paul Stanleyn ja basisti Gene Simmonsin kanssa lavalle viimeistä kertaa, mutta nuo toiveet eivät ole toteutumassa.
Vaikka Frehleyllä ja Crissillä onkin ollut vuosien saatossa hyvin ailahteleva suhde Stanleyhin ja Simmonsiin, sanoo basisti tuoreessa 519-lehden haastattelussa olevansa itsekin harmissaan siitä, ettei klassikkokokoonpanoa nähdä vielä kerran lavalla.
”Ei ole salaisuus, että meillä on ollut ylä- ja alamäkemme. Ace ja Peter ovat Kiss-veljiämme ja ovi on aina ollut avoinna heille tulla ja liittyä mukaan viimeiselle kierroksellemme. Mutta tämä ei ole satua vaan tosielämää, jossa egot, persoonallisuudet, addiktiot, kaikki sellaiset ovat näytelleet osansa”, Simmons sanoo.
”Olen sekä surullinen että vihainen siitä, että Ace ja Peter eivät ole mukana. He ovat toki elossa, mutta eivät mukana nauttimassa tästä uskomattomasta matkasta kanssamme. He olivat kanssamme alussa ja ansaitsevat siitä kaiken kunnian. Mutta syy, miksi he eivät ole tässä nyt, löytyy peilistä.”
Vaikka Simmonsinkin mielestä olisi ollut mukavaa saada Frehley ja Criss mukaan, hän ei kuitenkaan sulata joidenkin puristista ajattelutapaa siitä, että alkuperäinen Kiss on se ainoa oikea Kiss.
”Moni sellainen ihminen käyttää esimerkkinä The Beatlesia, mutta eivät hekään olleet alkuperäiskokoonpanossaan. Pete Best oli heidän alkuperäinen rumpalinsa. En tunne häntä henkilökohtaisesti, mutta Ringolla ainakin on homma hallussa. Hän on mahtava persoona ja heillä oli syynsä vaihtaa rumpalia. Ja jos mietit muita bändejä, jotka ovat olleet olemassa pitkään – AC/DC, Metallica, Iron Maiden – ei yhdessäkään ole pelkkiä alkuperäisjäseniä”, Simmons toteaa.
”Olemme Ericille (Singer, yhtyeen pitkäaikainen rumpali) ja Tommylle (Thayer, kitaristi vuodesta 2002) todella paljon velkaa, koska he ovat antaneet minulle ja Paulille uutta virtaa. Asioita alkaa helposti pitää itsestäänselvyyksinä, mutta kun kuvioon tulee joku uusi, se voi muistuttaa arvostamaan sitä uskomatonta elämää, joka meillä on.”
