Kalle Ahola: ”Tavoitteena oli tehdä vahva kokonaisuus, jolta olisi helppo poimia singlejä”

Kalle Ahola julkaisee keväällä Sony Musicin kautta uuden studioalbuminsa ja aktivoituu myös keikoille. Pitkäsoitto seuraa vuonna 2011 saapunutta, kehuttua Pääkallolipun alla -kokonaisuutta, jonka raidoilla Ahola uppoutui Arto Mellerin tekstien maailmoihin.

Toukokuussa ilmestyvä uusi albumi kantaa otsikkoa 1989. Siitä voi päätellä jotakin.

– Nimessä on esimerkiksi kysymys siitä, että peräänkuulutin itseltäni samaa ehdottomuutta kuin mitä tuona vuonna suonissani virtasi. Toki 1989 myös viittaa vuosikymmeneen, jonka aikana albumikokonaisuuksia vielä arvostettiin. Tavoitteenani oli tehdä vahva kokonaisuus, jolta olisi kuitenkin helppo poimia singlejä. Aivan kuin legendaarisilta kasarihittilevyiltä tyyliin Thriller, Born In The U.S.A., Brothers In Arms, Disintergration, Joshua Tree ja niin edelleen, Ahola avaa Soundille.

– Pohjimmiltaan kappaleet eivät ole ”kasaria” vaan täysin spontaanisti syntyneitä lauluja aikaväliltä 2007-2012. Uudenlaisen tuotannollisen kulman hain, koska halusin tehdä jotain täysin päinvastaista kuin mitä omissa kirjoissani erittäin onnistunut Pääkallolipun alla oli. Eli 60-luvun lopun ”studiolivetyyli” vaihtui ”80-luvun synanostalgiaan”. Syvemmin ajateltuna kyse oli siitä, että yritimme sovittaa kappaleet riisutusti kuten 80-luvulla uskallettin tehdä. Jätimme tilaa laululle ja sitä kautta teksteille. Nykyään suurin osa musiikista kuohitaan ProToolsin avulla muun muassa epävireisyyksistä ja samalla laulujen inhimillisyys ja sitä kautta koskettavuus katoaa. Ja biisit myös ylituotetaan sovittamalla ne täyteen. Taika popbiiseihin syntyy siitä, että uskalletaan luottaa itse biiseihin ja tulkintaan sekä jättää sovituksiin tilaa. Eli sovituksellisien elementtien pitää tukea biisien emootiota eikä peittää ja varastaa huomiota itse asialta. Hyvän popbiisin pitää koukuttaa jo ekalla kuuntelukerralla, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että biisi kasvaa seuraavien kuuntelujen myötä ja on parhaimmillaan vasta kuuntelukertojen 100-1000 välillä. Pääsääntöisesti tällaisen hyvän popbiisin resepti sisältää 80% spontaania heittäytymistä, 20% ammattitaitoa ja 0% laskelmointia.

Ahola nostaa esiin myös seuraavan tärkeän pointin: – Tänä raflaavien otsikoiden, huutomerkkien ja nopeitten klikkauksien aikana on hyvä muistuttaa, että liioittelun ja kaupallisuuden leimaamalla 80-luvulla jotkut asiat olivat oikein hyvin. Kun levyt myivät niin artistit saivat vapaat kädet tehdä mitä halusivat. Ja sitä kautta saimme nauttia esimerkiksi Princen, Depeche Moden, Peter Gabrielin, Brucen, Bowien, U2:n, The Curen, Talk Talkin, New Orderin, Duran Duranin, The Policen ja The Clashin klassikkoalbumeista. Unohtamatta kotimaisen rockin toisen sukupolven pioneeriosastoa eli Pelleä, Eppuja, Hassisen Konetta, Handea sekä heidän seuraajiaan.

Laulaja myös lisää, että ”seuraava single, albumin nimibiisi Kesä 1989, avaa tarinaa entisestään”. Nyt on kuitenkin Puhalla-ensisinglen vuoro ja sen ”lyriikkavideon” voi katsoa tässä alla: