Tuure Kilpeläinen Laulun paikassa: Lämmintä kaljaa vapaaherrattaren haudalla

Soundissa 10/2013 käynnistyneessä Laulun paikka -juttusarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Sarjan toisessa osassa Tuure Kilpeläinen kertoi Helsingin Ruttopuistossa taustoja Rakkautta Ruttopuistossa -kappaleesta.

Laulu: Tuure Kilpeläinen − Rakkautta Ruttopuistossa

Albumilta: Just (2005)

Sanat ja sävellys: Tuure Kilpeläinen

Koordinaatit: 60° 9’ 58”, 24° 56’ 23”

Helsingin keskustassa sijaitsevaan Ruttopuistoon, viralliselta nimeltään Vanha kirkkopuisto, on pystytetty hautakivi vuonna 1829 kuolleen vapaaherratar Ulrica Beata Rehbinderin muistoksi. Tuure Kilpeläisen toiselta albumilta Just löytyy kappale nimeltä Rakkautta Ruttopuistossa, joka kertoo kyseisestä vapaaherrattaresta.

− Asuin tuohon aikaan lähellä Ruttopuistoa, Albertinkadulla. Tein päivittäin kävelylenkkejä. Olin opiskellut kuvataidetta. Yksi opettaja vei meidät puistoon ja kertoi, että paikalla on ollut hautausmaa. Ajatus jäi kiehtomaan. Historian luita on siellä täällä Euroopan kaupungeissa, Kilpeläinen kertoo kappaleen taustoista.

− Jos mietin itseäni, niin onhan sitä eri ihminen nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin. Ensimmäinen levyni oli julkaistu vuonna 2003 ja se ei myynyt kauheasti. Levy-yhtiö (SonyBMG) hajosi alta ja sitä joutui ikään kuin kamppailemaan olemassaolonsa puolesta. Lähdin mukaan Lasse Kurjen ja Markus Nordenstrengin Grandpop-yhtiöön. Just– ja Kysymyksiä sudelle -levyt julkaistiin sitä kautta.

”Lepää rauhassa nyt / Kun mä valvon sun luonas, Ulrica / Juon lämmintä kaljaa sun haudalla / Ruttopuistossa”

Ruttopuisto-nimi viittaa alueelle haudattuihin vuoden 1710 ruttoepidemian uhreihin. Kilpeläinen käveli puistossa ja pohdiskeli suuria asioita.

− Mietin, että kelpaako tässä nyt enää mihinkään. Sitten näin Ulrica Beata Rehbinderin hautakiven. Aloin miettiä, miksi hänet on haudattu juuri siihen paikkaan. Tutkin asiaa, ja tuntui siltä, että alueelle oli haudattu sen ajan yläluokkaista väkeä. Sitten syntyi ajatus aikamatkailusta, mitä jos vapaaherratar eläisikin tänä päivänä. Olisiko hän jotain, mitä minun kaltaisellani peruskouvolalaisella ei olisi ikinä mahdollisuutta saavuttaa.

Rakkautta Ruttopuistossa -kappaleen julkaisusta on kulunut kahdeksan vuotta.

− Laulu on jonkinlainen menneisyys-scifi-kappale. Levytetystä versiosta tuli melko epookkinen, laulaja kuvailee.

− Artistille on aina huono, jos innostuu helvetisti jostain toisesta artistista, mutta niin kävi minullekin. Toisaalta, silloin kokeilee myös omia rajojaan. Tuolloin kuuntelin paljon Rufus Wainwrightia, ja sitä kautta syvennyin mahtipontiseen ja operettimaiseen maailmaan.

Tuure Kilpeläinen pitää Rakkautta Ruttopuistossa -biisiä poikkeuksellisena omassa tuotannossaan.

− Siinä on samanlaista purskahtavuutta kuin esimerkiksi Ismo Alangon Taiteilijaelämää-kappaleessa. Ollaan tavallaan ison, ”kaatopaikkaisen” operetin syövereissä. Sana pateettisuus on vahvasti läsnä, lihavoituna, kursivoituna ja alleviivattunakin.

Jos ei tunne Ruttopuiston historiaa, Rakkautta Ruttopuistossa voi tuntua tavalliselta rakkauslaululta.

− Se on yltiöromanttinen laulu mahdottomasta rakkaudesta. Jälkeenpäin olen miettinyt, että tuliko sen kanssa sorruttua liikaan näppäryyteen. Kahdeksan vuotta sitten se tuntui hauskalta idealta.

”Tahtoisitkin köyhän miehen / Salaa koko suvultasi / Suutelevan jalkojasi”

Kilpeläinen muistelee esittäneensä kappaleen ensimmäisen kerran Just-levyn tuottaja Jussi Jaakonaholle pianolla.

− Jussi totesi biisin olevan helvetin hyvä, mutta että se vaatii kyllä oikean pianistin. Muun muassa Husky Rescuesta ja Teddy Rok Sevenistä tuttu Ville Riippa soitti pianon, mutta Jaakonaho soitti oikeastaan kaiken muun. Minä itse laulan kaikki kuoro-osuudet Egotripin Knipin kanssa.

Tuure Kilpeläinen on julkaissut 2010-luvulla Kaihon Karavaanin kanssa kolme albumia, jotka ovat menestyneet hyvin. Seuraavaa albumiaan kokoonpano työstää laulajan mukaan kaikessa rauhassa. Yhtye esiintyy niin tanssilavoilla kuin rock-klubeillakin.

− Rakkautta Ruttopuistossa voisi hyvinkin sopia Kaihon Karavaanin esitettäväksi. Olemme esittäneet muitakin vanhoja biisejäni, kuten Älä revi mua ja Vesitornin varjossa.

− Jos miettii Ruttopuisto-biisiä, sehän oli täsmätuotantoa Punavuoreen. Ei ole mahdotonta, että tekisin samanlaisen kappaleen tässä ajassa. Jos saisin jotain biisissä muuttaa, muuttaisin c-osan lopun, jossa paljastetaan se, että puisto on vanhan hautausmaan päällä. Siinä aliarvioidaan kuulijaa.


Teksti ja kuva: Visa Högmander
Julkaistu alun perin Soundissa 11/2013