Anssi Monosen 12 tuumaa -niminen kirjaprojekti (josta uutisoimme eilen) syventyy levykauppoihin ja -kauppiaisiin. Kirjaan on haastateltu niin Epe Heleniuksen kaltaisia konkareita kuin vastikään alalle lähteneitä kauppiaita. Projektin etenemistä voi seurata Facebookissa ja Twitterissä.
Mistä Mononen sai idean levykaupoista ja -kauppiaista kertovaan kirjaan?
− Tein viime kesänä zinen (luettavissa ilmaiseksi täällä), johon haastattelin Green Grass Recordsin Markku Arolaa (kuvassa alempana). Markku on yksi Suomen parhaista asiakaspalvelijoista. Moni ystäväni ei ole uskaltanut asioida kaupassa yhtä kertaa useammin, mutta Green Grassilla on oma vannoutunut fanikuntansa. Halusimme osallistaa tulevia lukijoita artikkelin suunnitteluun ja Punk In Finland -palstan kautta Markulle sai esittää kysymyksiä. Osa niistä oli aika suoraa vittuilua, mutta Markku vastasi samalla mitalla takaisin.
− Juttu sai hyvän vastaanoton ja jatkoin haastattelujen tekemistä syksyllä Santeri Leimun kanssa. Tarkoitus oli julkaista Keltaisen Jäänsärkijän Nipan haastattelu seuraavassa zinessä, mutta suunnitelma lähti laajenemaan kokonaan omaksi projektiksi. Tekemässä on yli tusinan verran ihmisiä: kirjoittajia, valokuvaajia, editoreita ja taittaja. Niin ja tietenkin oikolukija.
− Nyt mukana on aktiivisia ja lopettaneita kauppoja ympäri Suomea. Alustava julkaisuajankohta on syksy 2015. Facebook-sivulla ja Twitterissä voi ehdottaa edelleen kysymyksiä kauppiaille tai jakaa muistoja suosikkikaupasta.
Millainen vastaanotto kauppiaiden parissa on ollut haastatteluja tehdessä?
− Suurin osa kauppiaista on ollut samantien kiinnostuneita projektista ja kertonut työstään todella mieluusti. Valokuvissa poseeraaminen on ollut ehkä hankalin rasti tähän mennessä.
Taannoin uutisoitiin Stockmannin lopettavan levymyynnin tavarataloissaan. Mikä on sinun tuntumasi mukaan yleinen tunnelma tällä hetkellä levykauppa-alalla? Voiko ala hyvin vai huonosti?
− Myynnit ovat laskussa, mutta tarkemmalla inventaarion hallinnalla ja ulkoisen työvoiman vähentämisellä selviää aika pitkälle. Harva tosin tekee mitään merkittävää tiliä tällä työllä. Positiivisiakin uutisia on: Tampereella on perustettu viime aikoina kolme uutta kauppaa ja Helsingissä Vallilan Stoori on suunnittelemassa laajempaa levykauppatoimintaa.
− Myynnin lasku on näkynyt ehkä enemmän isoilla kauppaketjuilla, ei niinkään itsenäisillä levykaupoilla. IFPI:n (kansainvälinen tuottajajärjestö) tilastoissa ei näy kauppojen oma maahantuonti tai käytettyjen levyjen myynti. Luvut eivät välttämättä ole kovin suuria, mutta niiden avulla pyörii monta pientä kauppaa.
Ketkä ovat olleet kiinnostavimpia haastateltavia tähän asti?
− Green Grassin Markku. Keltaisen Jäänsärkijän Nipa. Diskerin Markus ja Lexa. Olin yhdeksänvuotias, kun Diskeri lopetti, eli en ollut kuullut Diskeristä ennen tätä projektia. Kaupan merkitys paljastui vanhojen asiakkaiden kommenteista ja haastattelun aikana. Diskeri toi itse maahan harvinaisempia levyjä, leffoja, kirjoja sekä fudispaitoja eli valikoima muistutti aika paljon tämän päivän Foppia ja muita britti-kauppoja.
− Lexa pyörittää nyt Filmihullu-kauppaa Kampissa ja löytää monia yhtäläisyyksiä leffojen ja levyjen myynnistä. Muiden kirjoittamista artikkeleista odotan innolla Funkiestin Juhan, Stupidon Aleksin, Levy-Eskojen Kimmon, Digeliuksen Emun ja Epe Heleniuksen haastatteluja.
Kuvat: Anna Matikainen