Vuoden 2024 Soundi-palkinnon saa Matti Mikkola, lahtelaislähtöinen muusikko, säveltäjä ja tuottaja, joka tunnetaan Tehosekoittimesta ja Saimaasta sekä lukuisista muille artisteille tekemistään kappaleista ja tuotannoista.
Soundi-palkinto myönnetään vuosittain henkilölle, joka on toiminut suomalaisen musiikin hyväksi. Matti Mikkola, 47, on kiistatta jättänyt jo nyt näkyvän ja painavan jäljen täkäläiseen musiikkikulttuuriin.
Ensin hän oli tekemässä Tehosekoittimesta paitsi vuosituhannen taitteen suosituimpiin lukeutuvaa suomalaista rockyhtyettä myös genressään poikkeuksellisen kunnianhimoista ja monipuolista luovuuden väylää.
1990-luvun alkumetreillä perustetun Tehosekoittimen jäätyä sivuun vuonna 2004 Mikkolasta tuli kysytty säveltäjä ja tuottaja. Samoihin aikoihin syntyi idea Saimaa-nimisestä orkesterista. Kului kuitenkin vuosia, ennen kuin Saimaa puhkesi kukkaan, mikä tapahtui näyttävästi Pepe Willbergin kanssa tehdyllä ylistetyllä yhteislevyllä Pepe & Saimaa (2014).
Sittemmin Saimaasta on muodostunut paitsi pettämättömän kova ja sopivasti arvaamaton livebändi myös monen tyylisten albumiprojektien kautta yllättämään päässyt studiojoukkio.
Mutta kuinka Matti Mikkola itse hahmottaa merkityksensä?
– Tämän aiheen äärellä täytyy olla varovainen, koska tietyt egomaaniset lausunnot saattavat olla hyvin humoristisia sitten kun ne on painettuna lehdessä, Mikkola naurahtaa.
– Mutta kyllä mä Saimaasta tulleen palautteen myötä olen alkanut ymmärtää, että se mitä me tehdään on niin järjetöntä ja hullua, että motiivin on pakko olla tietyllä tavalla altruistinen. Ja sitä kautta se näyttäytyy tietynlaisena uhrautumisena musiikin eteen ja semmoisten alhaisten ja ahneiden motiivien välttämisenä.
Kollegoilta ja kriitikoilta tulleissa vuolaissa kehuissa on myös kääntöpuolensa.
– Liika kehuskelu ei tee hyvää ihmiselle. Se sotkee pään, Mikkola myöntää.
Kehuja on sadellut etenkin keväällä ilmestyneen Saimaan Vol. 6 -levyn myötä.
– Olen saanut poikkeuksellisen määrän viestejä ja kommentteja kollegoilta ja muilta tyypeiltä tästä levystä. Tietenkin siitä on päivän, pari onnessaan, mutta kun aikaa kuluu levystä, niin kehut alkaa harveta. Siitä tulee semmoinen Draculan veri -tyyppinen juttu, että missä on päivän hehkutusannokseni?
Saimaan levytetty tuotanto on tähän mennessä käsittänyt muun muassa psykedeeliseksikin yltyviä suomirock-covereita, urheiludokumentin soundtrackin, yhteislevyn Pyhimyksen kanssa sekä livealbumin.
Tänä vuonna ilmestyneet Vol. 6 ja Vol. 7 ovat Pepe & Saimaa -levyn ohella helpoiten sulavaa Saimaata, koska levyillä on melodisia, runsaaksi sovitettuja ja hunajaisesti stemmoissa laulettuja popkappaleita, joita ovat Mikkolan lisäksi olleet tekemässä Maija Vilkkumaa, Timo Kiiskinen, Kyösti Salokorpi, Lasse Kurki, Otto Grundström ja monet muut konkarit.
Mutta turhasta helppoudesta saati kunnianhimon puutteesta ei näitäkään levyjä voi syyttää, sillä esimerkiksi Vol. 6:n keskeltä löytyi kolmiosainen progeteos Kivi jota vierittää, ja yhtenä Vol. 7:n kulmakivenä on kahdeksanminuuttinen, vahvasti Steely Dan -henkinen ja erilaisesta osasta toiseen polveileva O pior cego, jossa vuorottelevat yksinkertaisen kaunis säkeistö, huuruiset väliosat ja kertosakeen mantramainen, portugalinkielinen hokema.
– Se tuli mulle unessa. Heräsin keskellä yötä ja sain tehtyä sanelukoneeseen sellaiset muistiinpanot, että pystyin niitä seuraavana päivänä jotenkin seuraamaan, Mikkola sanoo.
– Ajattelin ensin, etten tiedä mikä tämä on ja onko tällä arvoa, mutta unista saadut asiat on sellaisia, joita pitää kunnioittaa.
Mikkola törmäsi kadulla lauluntekijä Timo Kiiskiseen, jolle kertoi että hänellä on tällainen unessa tullut juttu ja että voisiko Kiiskinen tehdä siihen tekstin. Sanoituksen lähtökohtana oli muun muassa Adiemus-henkinen mantra, ayahuasca-tripin kaava, psykedeelien käyttö mielenterveyshoidossa, Paulo Coelho sekä ajatus siitä, että kunkin on kuljettava matkansa yksin.
– Kiiskinen sanoi, että joo, mulla on sulle hyvä portugalinkielinen laini siihen, ja se on suomeksi, että ”sokein kaikista on se, joka ei katso”.
Kuten kaikesta tästä intuition seuraamisesta voi päätellä, Mikkolalle tärkein motiivi tehdä Saimaata on lopulta hyvin selkeä.
– Mun mielestä ainoa tapa olla vanhetessaan sinut taiteensa kanssa on se, että tekemisen motiivina on itseilmaisu.
Lue haastattelun jälkimmäinen osa täältä.
Teksti: Mikko Meriläinen
Kuvat: Markus Paajala
Soundi-palkinto
Soundi-palkinto on merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle vuosittain myönnettävä tunnustus. Palkintona annettavan Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Jütte. Vuodesta 2005 myönnetyn palkinnon ovat ennen Matti Mikkolaa saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. Karjalainen, Atte Blom, A.W. Yrjänä, Jonna Tervomaa, Timo Kanerva, Jukka Orma, Jussi Lehtisalo, Jukka Gustavson, Chisu, Paula Vesala, Hector, Maija Vilkkumaa ja Pate Mustajärvi.