Metallican vuonna 1988 julkaistu neljäs pitkäsoitto …And Justice for All on monien fanien suosikki ja toimi bändille tärkeänä ponnahduslautana kohti lopullisesti pankin räjäyttänyttä Metallica-albumia (1991). Justice on myynyt pelkästään Yhdysvalloissa kahdeksankertaista platinaa ja albumi toi bändille ensimmäisen Grammy-ehdokkuuden (jonka Jethro Tull kuuluisasti nappasi bändin nenän edestä). Ensimmäisen Grammy-voiton yhtye nappasi lopulta seuraavana vuonna levyn One-singlen tiimoilta.
Albumi on myös surullisenkuuluisa miksauksestaan, jossa bassokitaraa ei käytännössä kuulu ollenkaan. Levyn bassoton soundimaailma onkin herättänyt keskustelua ja kummastelua jo vuosikymmenien ajan. Levyn tuottajina toimineet laulaja-kitaristi James Hetfield ja rumpali Lars Ulrich ovat selittäneet asiaa muun muassa sillä, että basso ja rytmikitarat pyörivät liikaa samoilla taajuuksilla, minkä takia bassoa jouduttiin laskemaan miksausvaiheessa reilulla kädellä.
On myös spekuloitu, että basson hävittäminen oli bändin tapa reagoida siihen, että basisti Cliff Burton menehtyi kahta vuotta aiemmin liikenneonnettomuudessa ja hänet korvasi Jason Newsted. Tuoreessa Daniel Sarkissianin haastattelussa bändin alkuaikojen luottotuottaja Flemming Rasmussen – joka on sanonut olleensa lähinnä Hetfieldin ja Ulrichin sätkynukke Justicea tehdessä – esittää bassottomuudelle uuden teorian, joka osaltaan tukee tätä näkemystä.
”Luulen – ja tämä on puhtaasti spekulaatiota – luulen, että he tekivät sen saadakseen Jasonin reagoimaan asiaan jotenkin. Koska he vihasivat Jasonissa eniten sitä, että hän oli bändin fani. Hän ei koskaan ollut eri mieltä mistään tai esittänyt asioista omia mielipiteitään”, Rasmussen pohtii.
”Luulen, että he odottivat sitä, että hän ottaa paikkansa bändissä. He varmaan halusivat saada hänessä jonkin reaktion aikaan, mutta kun sitä ei tullutkaan, levy jäi sellaiseksi kuin se on.”
Newsted on myöhemmin myöntänyt raivostuneensa kuullessaan Justicen miksauksia ensimmäistä kertaa, muttei halunnut uutena jäsenenä sanoa vastaan muille.
