Metal Hammer jututti tässä päivänä muutamana Bruce Dickinsonia, ja juttutuokiossa käytiin läpi muun muassa laulajan kohuttua eroa Iron Maidenista 1990-luvun alussa. Kun Dickinson muistelee asiaa kaikkien näiden vuosien jälkeen, mies tuumaa, että hän alkoi pelätä Maidenissa paikoilleen jämähtämistä.
”Luovassa mielessä tunsin olevani eksyksissä. Se oli minusta erittäin häiritsevää. Minua huoletti, että Maidenissa oleminen oli heikentänyt joitain kriittisiä kykyjäni. Kokeilin vähän erilaisia juttuja ja aloin ajatella: ’Ehkä minun pitäisi lähteä. Ehkä se on ainoa tapa selvittää, onko minulla mitään annettavaa maailmalle musiikkimielessä'”, Dickinson sanoo ja jatkaa:
”En olisi koskaan sataprosenttisesti mukana [Maidenissa], ellen omistautuisi asialle täysin. Ajattelin sitten, että niin minun varmaan täytyy tehdä. Sitten luin Los Angeles Timesista erään tekstinpätkän, jossa sanottiin, että kaikki kasvu syntyy suunnittelemattomasta loikasta pimeyteen, kun ei ole ollenkaan varma siitä, mihin loppujen lopuksi laskeutuu. Siinä puhuttiin taiteilijaelämästä ja ajattelin, että tuohan on totta. ”
”Ajattelin kaikkia päätöksiä, mitä olin tehnyt joskus 17–18-vuotiaana, eivätkä ne perustuneet mihinkään muuhun kuin vaistoon. Silloin tuntui, ettei minulla ollut mitään hävittävää tai voitettavaa, vaan kysymys oli totuudesta. Että tuohon suuntaan minun onlimentävä, katsotaan mitä sitten tapahtuu. Eropäätös syntyi samassa hengessä.”