Tiesitkös, että Andreas Kisser oli kerran vähällä päästä Metallican kiertuekitaristiksi? Näin meinasi käydä vuonna 1992, kun James Hetfield sai pahoja palovammoja keikalla käytetyistä pyroefekteistä. Hetfield joutui jättämään kitaran naulaan pitkäksi aikaa, ja Metallican, Guns N’ Rosesin sekä Faith No Moren yhteinen jättikiertue hoidettiin loppuun tuuraajan avulla.
Komppikitaristiksi pestattiin lopulta Metal Churchista tuttu John Marshall, ja Andreas Kisserin mukaan valita tehtiin lopulta hänen ja Marshallin välillä. Sepultura-muusikko muisteli kokemuksiaan Death Angelin Ted Aguilarin toimittamassa videohaastattelussa.
”Pidän coverien soittamisesta. Niinhän minä ylipäätään opin soittamaan kitaraa, voimasointuja ja leadeja ja sellaista. Ja Metallicaa osaan soittaa erityisen hyvin”, Kisser muistelee.
”On kuitenkin eri asia osata soittaa Metallicaa kuin soittaa oikeasti Metallican kanssa. Jos menet kavereittesi kanssa treenikämpälle ja soitat Seek & Destroyn, niin sehän on ihan hauskaa. Mutta sitten oletkin oikeasti Larsin kanssa ja hän sanoo, ettei soiteta Seek & Destroyta vaan The Shortest Straw. Sen jälkeen sitten One, Nothing Else Matters, Enter Sandman… Ihoni nousee kananlihalle vieläkin, kun muistelen sitä.”
”Tunsin oloni niin tervetulleeksi. Jason Newsted alun perin kutsui minut sinne. Hän soitti ja sanoi, että bändi on Denverissä ja testaa erilaisia soittajia. Mukana oli kaikenlaisia muusikoita Metallica-coverbändeistä, yhtyeen kaveripiiristä ja ties mistä. Minusta se oli hienoa. Metallica on suuri bändi myös asenteensa puolesta. He todella kokeilivat kaikkia vaihtoehtoja. Jopa minua, tällaista brassikitaristia.”
Denverissä Kisseriä oli vastassa limusiini, joka vei miehen paikallisen stadionin tiloihin pystytetylle treenikämpälle. Kirk Hammett toivotti tulokkaan tervetulleeksi, ja kohta oli tämän vuoro esitellä kykyjään.
”Muistaakseni soitimme ensin Enter Sandmanin. Se meni täydellisesti. Jopa bändin kiertuecrew oli innoissaan. Minua pyydettiin jäämään seuraavaksi päiväksi uutta sessiota varten. Silloin vain John Marshall ja minä olimme jäljellä, mikä tuntui jo itsessään voitolta”, Kisser kertoo.
”Useimmat mustan levyn kappaleet olivat kuitenkin vielä aika uusia minulle. Esimerkiksi Unforgivenissä oli paljon yksityskohtia, joita en osannut. John Marshall oli minua valmiimpi. Hän on myös amerikkalainen, ja he olivat bändin kanssa valmiiksi ystäviä keskenään. Metallican tyypit kuitenkin keskustelivat pitkään sessioiden jälkeen, ja valinta oli kuulemma tosi tiukka. Oli hyvin lähellä, etten päässyt heidän kanssaan kiertueelle. Se oli silti yksi elämäni parhaista kokemuksista, ja olemme edelleen ystäviä.”
Mielenkiintoinen ”entä jos” -kuvio tämäkin. Miltä se Marshallin soitanta sitten Metallicassa kuulosti? Tarkasta asia vaikkapa täältä.
