Vuoden 2026 ensimmäinen Soundi-lehti on aivan pian keskuudessamme. Soundi 1/26 ilmestyy 30. tammikuuta, ja mukana on taas kelpo kattaus haastatteluja sun muuta hauskaa musiikkikentän kaikilta laidoilta. Olkaa siis valmiit!
Mitä metallipuoleen tulee, viimeisen albuminsa juuri julkaissut Megadeth on isosti esillä lehden sivuilla. Timo Isoaho pääsi jututtamaan Dave Mustainea pitkän kaavan mukaan, ja puhetta riitti muun muassa Megadethiin kiinnitetystä Teemu Mäntysaaresta. Lue pikkupätkä pidemmästä haastattelusta alempaa, loppuosa löytyy sitten parin päivän päästä lehdestä. Myös Mäntysaari itse kertoo aviisissa kuulumisiaan, joten kiinnostavaa kamaa riittää!
Ennen kuin ehdin esittää seuraavan kysymyksen, Mustaine hyppää omaehtoisesti tien päälle.
– Fanit ymmärrettävästi kuvittelevat, että rundaaminen on helppoa ja hauskaa. Joskus se toki onkin, ja keikat ovat edelleen mahtavia kokemuksia. Kokonaisuutena kiertäminen – matkustaminen, odotteleminen ja niin edelleen – on kuitenkin nykyään todella rankkaa, enhän ole enää poikanen.
– Mieleeni nousee rundi kesältä 2024, kun sairastuin matkalla Eurooppaan. Sulkiessani kotitaloni oven Nashvillessä kaikki oli hyvin, mutta vanhalle mantereelle päästessäni tunsin itseni jo todella, todella huonovointiseksi. En missään nimessä ajatellut peruvani niin meidän kuin faniemme kovasti odottamia keikkoja, mutta erityisesti rundin alkupuoli oli rankka kokemus.
Mainittu kierros oli Teemu Mäntysaaren ensimmäinen Euroopan-rundi Megadethin kitaristina. Mustaine virnistää leveästi, kun pyydän häntä muistelemaan Teemun liittymistä bändiin.
Kun kitaristimme Kiko Loureiro joutui jättäytymään sivuun, hän vihjaisi minulle ”mahtavasta suomalaismuusikosta”. En tiennyt Teemua entuudestaan, mutta pieni tutkimustyö avasi silmäni toden teolla. Jaahas, tämä kaveri on maagisen lahjakas soittaja!
– Ensivaikutelma ei pettänyt. Teemu on virtuoosi. Pelottavan hyvä. Kitara on kuin jatketta hänen keholleen, ja hän ikään kuin sähköistyy ottaessaan instrumentin käsiinsä. Teemun myötä olen ymmärtänyt, miltä Ozzy Osbournesta on tuntunut Randy Rhoadsin kiinnittämisen jälkeen.
Pystytkö vertaamaan Teemua johonkin bändin aiemmista soolokitaristeista?
– Tämä on vaikea kysymys, sillä bändissä on vaikuttanut hyvin monenlaisia soittajia. Joku on vetänyt vähän jatsimmalla otteella, toinen on ollut kallellaan progeen, kolmannelta on löytynyt punktaustaa ja neljännen vahvinta alaa on ollut hevin luukuttaminen. Chris Poland, Marty Friedman, Chris Broderick, Kiko… Bändissä on ollut mielettömiä muusikoita, Mustaine huokaa.
– Teemu on sydämeltään metallimies, mutta se ei rajoita häntä millään tavalla. Hän kykenee soittamaan kaikkien edellisten kitaristien jutut oikealla tatsilla ja suurella tunteella, eikä siihen ole kyennyt yksikään aiempi Megadethin soolokitaristi. Ei yksikään. Jos nostetaan esiin yksi Martyn bravuureista eli Tornado of Soulsin komea soolo, Teemu soittaa sen tasan yhtä hienosti kuin Marty – ja tämä on tosiaan vain yksi esimerkki.
Entä millainen Teemu on ihmisenä?
– Aluksi hän oli vähän ujo, mutta se oli hyvin ymmärrettävää. Teemu on pitkän linjan Megadeth-fani, ja yhtenä päivänä hänet kiinnitettiin fanittamaansa bändiin… On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa voi hieman ujostuttaa, Mustaine naurahtaa.
– Tänä päivänä tilanne on aivan toisenlainen, sillä menneen parin vuoden aikana meistä on tullut todella läheisiä. Nykyään luonnehtisin Teemua niin, että hän on eräs sydämellisimmistä tyypeistä, joita olen koskaan tavannut.
Haastatteluteksti: Timo Isoaho