Songfacts-sivusto haastatteli Black Sabbath -kitaristi ja riffimestari Tony Iommia Heaven And Hell– sekä Mob Rules -albumien uusien juhlapainosten tiimoilta. Iommilta muun muassa kysyttiin, mitä kappaleita hän pitää Ozzy Osbournen ja Ronnie James Dion aikakausien definitiivisinä kappaleina, joissa kiteytyy sen kokoonpanon Black Sabbathin ydin. Dion aikakaudelta valinta oli kitaristille helppo.
”Mielestäni se on Heaven And Hell, koska sen mukaan nimettiin koko levy ja se kappale on todella kestänyt ajan hammasta. Jopa Ronnie soitti kappaletta aina omilla soolokeikoillaankin. Siitä tuli todella menestynyt”, Iommi tuumaa.
Ozzyn aikaisen Black Sabbathin kiteyttävää kappaletta miettiessään Iommi joutuu sitä vastoin puntaroimaan kahden eri vaihtoehdon kanssa – kumpikaan ei kuitenkaan ole se, mistä bändi tunnetaan kaikkialla maailmassa ja jonka Soundin lukijatkin nimesivät yhtyeen parhaimmaksi biisiksi vuonna 2015 järjestetyssä äänestyksessä.
”Olen aina nojannut eniten Black Sabbathiin tai Iron Maniin. Moni varmasti sanoisi, että se on Paranoid, mutta se tehtiin levylle täytebiisiksi – sen ei koskaan ollut tarkoitus olla mitään muuta. Mutta se päätyi singleksi koska se oli lyhyt ja nyt suurin osa tuntee meidät juuri Paranoidista.”
Samaisessa haastattelussa Iommi myös muisteli, miten biisien kirjoittaminen Dion kanssa erosi siitä, millaista se oli Ozzyn kanssa.
”Ozzyn kanssa meillä oli tapana jammailla paljon – joskus hän oli mukana, joskus ei. Me kehitimme kappaleen muodon, hän kuunteli mitä me teimme ja alkoi sitten laulaa päälle melodiaa kehitellen. Dio oli paljon enemmän mukana jo sävellysvaiheessa, koska hän oli musikaalisempi ja soitti itsekin jotain soitinta”, Iommi pohtii.
”Eikä tarkoitukseni ole mollata Ozzya, koska hän oli mahtava siinä mitä teki. Mutta Dio oli hieman enemmän mukana. Saatoin soitella jotain itsekseni ja Ronnie hyräili jotain melodiaa päälle, mutta sitten hän antoi muutosehdotuksia: ’Voisiko tuo nuotti olla eri? Joo, tuo kuulostaa hyvältä’. Pallottelimme ideoita näin keskenämme.”
”Mutta sillä tavalla kaikki Sabbathin kama syntyi – minä soitan jotain, ja muiden täytyi sitten reagoida siihen. ’Joo, pidän tuosta’. Jos kukaan ei sanonut mitään, menin eteenpäin ja keksin jotain muuta. Jonkun täytyi aina reagoida jollain tavalla. Sitä ei aina ole itse niin varma omista jutuistaan ja sitä ajattelee: ’Minä pidän tästä, mutta mitähän muut sanovat?’ Jos joku reagoi johonkin juttuun hyvin, silloin tietää, että siinä on jotain ainesta. Kaikki nämä biisit ovat syntyneet tällä tavalla.”
