Kitarasankari Zakk Wylde nähtiin hiljattain rocktoimittaja Brian Stormin haastateltavana, ja juttutuokiossa palattiin yhdessä kohtaa aivan Wylden musiikkiuran alkumetreille. Toimittaja nimittäin halusi tietää, mikä kappale inspiroi Wyldea alun perin tarttumaan tosissaan kitaraan, ja 59-vuotias partasuu muistaa tämän kirkkaasti.
”Muistan, miten näin yhden bändin esiintyvän lukiossamme. Ehkä se oli ennen lukiota, kenties kahdeksannella luokalla tai jotain, mutta muistan, miten tämä coverbändi esiintyi ja sen kitaristi soitti Smoke on the Wateria. Sen livenä kuulemisen voima oli jotain aika mieletöntä”, Wylde sanoo ja jatkaa:
”Se on varmaan vähän sama kuin joku tekisi taikatempun edessäsi ja se temppu innoittaisi sinua ryhtymään itse taikuriksi. Ajattelin silloin, että vau, tämä on kiinnostavin asia, mitä olen milloinkaan nähnyt.”
”Muistan, miten Tom Petty joskus sanoi, että musiikki oli hänestä taikuuden aidoin muoto. Se pitää paikkansa. Kun ajattelet asiaa, niin kaikki tietävät sen tunteen, miten jotkut kappaleet voivat kuljettaa sinut takaisin siihen aikaan, kun olit 13-vuotias. Sama se oli Ozzyllakin – hän kertoi muistavansa täsmälleen, missä hän oli kuullessaan ensi kerran Beatlesiä. Muistan, miten Ozz sanoi Beatlesistä, miten kaikki oli ensin mustaa ja valkoista, mutta kun se bändi tuli kuvioihin, maailma muuttui värilliseksi.”
”Musiikki on mieletön juttu. Mutta kun näin sen tyypin soittavan Smoke on the Wateria… Ja sitten, tietysti, kun näin kitaraopettajani Leroy Wrightin soittavan edessäni, se oli siisteintä ikinä. Joka viikko olin hänen soittotunnillaan, ja se tunti oli siistein asia elämässäni. Istuin vain siinä ja katsoin hänen käsiään, miten hän esitteli minulle asioita. Ihan kuin joku vetäisi kaniinin hatusta tai tekisi korttitemppuja. Tyyliin ’ei, sinä teet sen väärin, näin se kuuluu tehdä’. Opettelin esimerkiksi AC/DC:n Back in Blackin riffin, ja sitten pystyin soittamaan sitä levyn tahtiin. Se tuntui taikuudelta, kun pystyit soittamaan yhden lempibändisi kanssa.”