Kova bändi kylpemään! Royals-haastattelu vuodelta 1977

Albert Järvisen, Pave Maijasen ja Ippe Kätkän kesällä 1975 perustama Royals ehti tehdä lyhyeksi jääneen uransa aikana kaksi studioalbumia sekä yhden liven (Royalsin tuotanto on äsken julkaistu remasteroituina cd:inä). Kesällä 1977 Soundin punktoimittaja Mikko Montonen haastatteli ”punksöhläystä” väheksyvää Royalsia kakkoslevyn Out ilmestymisen jälkeen. Pientä sanaharkkaahan siitä tuli.

Uusimme nyt jutun kokonaisuudessaan osana Soundi.fi:n Arkistojen aarteet -sarjaa.


Onko Royals ulkona?

Julkaistu alun perin Soundissa 6/1977
Teksti: Mikko Montonen

– Älä nyt ota tylyä asennetta, kun emme pidä punkista. Älä ryhdy kyselemään mitään ikäviä juttuja tai mitenkään kylmästi, Albert Järvinen sanoo alkajaisiksi.
– Montonen on nyt pahassa välissä, eikä voi enää haukkua Royalseja. Kaikki tietävät Montosen pitävän punkeista ja koska me emme pidä, haukkumisen luullaan johtuvan siitä, Janne Ödner jatkaa.
Royalsien toinen albumi Out on ilmestynyt, ja olemme ryhtyneet tekemään haastattelua sen merkeissä. Tuoreena kaikkien mielessä on kuitenkin Ramonesien parin päivän takainen vierailu. Mielipiteet siitä jakautuvat vahvasti kahtia, ja minä edustan yksinäni myönteistä kantaa.

Ennakkojuttuni Ramoneseista Soundin edellisessä numerossa on konsertin jälkeen herättänyt pahaa verta. Ramones ei näet Royalsin mielestä vastannut jutun rakentamia ennakko-odotuksia. Vilkas sananvaihto aiheesta oli alkanut ja jatkunut koko konsertin jälkeisen maanantai-illan. Nyt on torstai. Tunteet eivät ole lainkaan rauhoittuneet – päinvastoin.

Ympäristönä on Outin julkistamistilaisuus ravintola Royalissa (missäs muualla?). Paavo Maijanen on tullut paikalle ajoissa. Albert Järvinen saapuu kolme varttia myöhässä. Hän antoi odottaa itseään, koska otti aikaa päättää, miten pukeutua vastaanottamaan kultalevy Royalsin esikoisalbumista Spring ’76.

– Olin kylvyssä. Otan kylvyn aina kun tunnen sen tarpeelliseksi, Albert selittää myöhästymistään.

”Olin kylvyssä. Otan kylvyn aina kun tunnen sen tarpeelliseksi”

Royals on kova bändi kylpemään, sillä Ippe Kätkä on jäänyt kylpyyn eikä saavu lainkaan paikalle. Oli kuulemma hyvät kylvyt. Niin ainakin Ippe kertoi myöhään illalla.

– Kätkä ei ole täällä sen takia, että sitä kiinnostaa musiikin tekeminen eikä kultalevyt, totesi Albert vessassa keksimänään ”virallisena lausuntona”.

Royalsin puolesta esittää kolmantena mielipiteitään albumit bändin kanssa tuottanut Janne Ödner, joka myös miksaa Royalsia keikalla.

PUNKIT, SOUNDI JA MUUT MÄTÄPAISEET

Ennakkoon luvattiin haastattelu partakoneenterillä viiltelyn myötä – ”punk-toimittajan” mieleen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hyvä. Sananvaihto kylläkin oli paikoin aggressiivista ja kovaäänistä, ja tulilinjalla olivat lähinnä Soundi sekä luonnollisesti punkrock, jota en suinkaan minä ottanut puheeksi.

– Ainoa myönnytys mitä Ramoneseille voi tehdä, on yleisön villitsemisestä, missä se onnistui erittäin hyvin. Sekään ei ollut bändin omaa ansiota, vaan yleisö villiintyi koska lehdissä oli kirjoitettu, että se on kova bändi. Se ei ollut pelkästään Ramonesien vika vaan koko punk-söhläyksen, jota muun muassa sinä ajat, Paavo lataa.

En pidä Ramonesista, joka ei osaa mitään. Ne eivät osaa soittaa, liikkua tai mitään.

Albert on ilmeisesti muuttanut mieltään punk rockista, sillä Outia levytettäessä hän sanoi Royalsin toisella albumilla yhdistyvän Damnedin ja Todd Rundgrenin Utopian parhaat puolet.

– Joo, olen kasvanut ulos Damnedista, joskaan en ole nähnyt sitä lavalla. En pidä Ramonesista, joka ei osaa mitään. Ne eivät osaa soittaa, liikkua tai mitään. Se pyörii ennakkomainonnalla jossa sitä väitetään kovaksi. En tuomitse kaikkia punkbändejä vaan koko ”pelkkää räkää” -idean. Kaikki punkbändit eivät ole huonoja, mutta nyt puhutaan Ramonesista, joka ei ole edistystä mihinkään suuntaan – ei edes mihinkään vanhaan hyvään. Silloin kun rokki tai muu kova musa tuli, ajateltiin eteenpäin, mutta tuntuu kuin punkit ajattelisivat vain taaksepäin: ”Kaikki mahdollinen roska vain näkyville.”

Heitetään lisää löylyä pesään. Soundin ja Royalsin välit eivät ole olleet parhaat mahdolliset, ja lukuunottamatta allekirjoittaneen tekemiä juttuja bändiä on kohdeltu lehdessä varsin kylmästi.

– Soundin toimittajat kritisoivat Royalsia siitä, että sen musiikki on heidän mielestään erittäin kylmää, laskelmoivaa, pinnallista, kaupallista ja että siinä ilmaistaan hirveän vähän oikeita fiiliksiä, Janne kiteyttää.

– Bändin jätkätkin ovat niin lämpimiä, että ovat kuin ’hiilihappojää’, Janne mukailee Soundin viime numeron singlearvostelua, missä Jussi kuvasi Royalsin albumilta lohkaistua neljävitosta Kings Of Power / Out muun muassa ”kylmäksi ja kovaksi kuin neonvalo”.

– En ihmettele tällaista kirjoittelua, mutta koen negatiivisena syyt, joista tiedän sen voivan johtua. On heikkoa jos on niin kesyjä lehtimiehiä, että joutuvat kokemaan tuollaisen lämmön kylmäksi, Janne jatkaa.

– Me haluamme soittaa kaikkea hyvää musiikkia, mikä kuulostaa hyvältä ja minkä kuulemme hyväksi. Emme halua sitoutua mihinkään tyyliin, joka on sillä hetkellä muodissa, Albert ilmaisee lyhyesti Royalsin musiikin.

– Tässä bändissä varmastikaan kukaan ei tee musiikkia rahasta. Minä saan yhtä paljon rahaa tekemällä vaatteita ja Pave taas studiosta. Jos joku luulee, että emme saisi muusta rahaa, niin ei tämä ole sillä lailla rahasta kiinni, Albert julistaa.

– Minulle ei sovi se juttu, että ’kyllä minä klaaraan muutenkin’. En klaaraa, Paavo heittää vastapainoksi. – Minä en saa mistään niin paljon rahaa kuin tästä bändistä.

Yhdessä pojat kuitenkin toteavat: – Emme aio enää koskaan tehdä mitään pelkän rahan takia. Siksi teemmekin nyt tätä. Pelkästään omien aivojemme ja rakkaiden ajatustemme toteuttamiseksi – emme sekuntiakaan rahan takia.

Aivojen ja ajatusten… kai nyt sydämenkin, sillä on toki musiikissa lämpöäkin vai?

– Kyllä, Järvinen on vain niin herkkä, ettei edes muistanut painottaa sydäntä. Tämä bändi on sitä, että vuoden kuluttua saattaa hyvinkin olla ilman työtä. Olemme tässä musiikin takia, eikä tämä ole lainkaan turvallista, Janne sanoo.

HELVETIN HUONO ALBUMI

Vuosi sitten kun Spring ‘76 ilmestyi, Royals kehui sen Soundin haastattelussa ”helvetin hyväksi albumiksi”. Onko uutukainen Out yhtä kovan kuvauksen arvoinen?

– Ei ole, kuuluu Paavon lyhyt kommentti. – On helvetin hyvä tavallaan. Meidän mielestämme se ei ole, koska olemme tehneet sen. Koko tämä vuosi on ollut musiikillista ja henkistä kehitystä. Jokainen kundi on kehittynyt kaikin puolin, Albert toteaa

– On se tavallaan huonompikin, mutta siitä ovat edelliset toppaukset pois, Janne päättää ensimmäisen kierroksen.

– Se mikä tällä albumilla on syntynyt vapautuneemmin soi vapautuneemmin, Albert ilmoittaa.

”Minä olen onnistunut tällä levyllä erittäin huonosti.”

– Bändin persoonalliset puolet ovat nyt paremmin esillä. Sellaiset mitä musiikkikriitikot nimittävät omiksi jutuiksi, Janne miettii.

– Minä olen onnistunut tällä levyllä erittäin huonosti, Paavo pamauttaa. – Omat osuuteni todella harmittavat minua. Olen epäonnistunut koko levyllä englannin ääntämisessä ja laulamisessa. Olen perin kyllästynyt levyllä soivaan musiikkiin. Tai en musiikkiin vaan toteutukseen.

– Minun mielestäni Pave ja Ippe ovat onnistuneet bändissä erittäin hyvin, Albert sanoo.

KOUKUTONTA KALASTUSTA?

Todd Rundgren on Royalsin esikuvia, ja epäilemättä Outin omat piisit ovat syntyneet paljolti hänen luomissaan tunnelmissa. Mutta jos näitä piisejä verrataan Rundgrenin sävellyksiin, niistä ehkä puuttuu Rundgrenilla usein oleva koukku, johon voi tarrautua. Nämä ikään kuin vain menevät.

– Hoplaa!, Paavo kommentoi.

– Ei siinä ole siimaa eikä kalaakaan, Janne jatkaa.

– Jaaha! Diggaamme mielettömästi Rundgrenia, mutta se ei vaikuta tämän bändin juttuihin. Rundgren ei kuulu bändiimme ja sen tuotantoon millään tavalla. Rundgren kuuluu bändin jätkien aivoihin ja sydämiin, Paavo lisää.

Se ei ollutkaan kysymys … (Joka tässä vaiheessa tehtiin itse haastattelussa jo neljättä kertaa, eikä vastausta vieläkään tule.) Esimerkiksi Kings Of Power on singlenä hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitin. Siitä puuttuu koukku, joka nappaa mukaansa.

Paavo väistää: – Onko kukaan koskaan kuunnellut Kings Of Powerin tekstiä?

Ei siitä saa selvää.

– Sitten se kai pitäisi kirjoittaa paperille.

Niin mutta vastoin odotuksiani laulujen sanat eivät seuraa painettuina levyn mukana.

– Oletimme että niistä saisi selvää. On kyllä totta että se ei suurelta osin ole helppoa. Se liittyy juuri siihen, missä sanoin levyllä epäonnistuneeni. Sillä on määrätyssä suhteessa sellaisia juttuja, että soundi ei ole aivan sellainen, mitä esimerkiksi minä olisin kenties saanut väsättyä.

– Minä ainakin oletin, että jo nimi Kings Of Power saisi kriitikoissa aikaan aivan väärän suhtautumisen. Monet yhdistävät sen Royalsiin – joitain kunkkuja vai, tuo Janne esiin pointin, jota ainakaan minä en ole koskaan väittänyt. Kings Of Powerin lyriikasta vastaa Jim Pembroke.

”Siinä on koukkuja aivan mielettömästi. Välissä on monta kitarafraasia ja soolo on hieno.”

– Teksti käsittelee vallan kuninkaita. Siinä on kyse rahasta ja siitä, miten ne joilla sitä on hallitsevat muita. Kuinka pankkikirjoja vertaamalla voidaan katsoa, kenellä on sananvaltaa ja kenellä ei. Se on piisi rahan kuninkaista, porhoista jotka vaan tsekkaavat pankkikirjoja ja numeroita, Paavo selvittää.

Nyt minusta tuntuu, että olemme viimein saamassa vastauksen kysymykseen Kings Of Powerin koukuista. Ole hyvä, Janne!

– Henkilökohtaisesti sanoisin Kings Of Powerista, että sillä on erittäin hyvä riffi, rummunsoitto ja koko systeemi sekä toteutus. Siinä on koukkuja aivan mielettömästi. Välissä on monta kitarafraasia ja soolo on hieno. Jos koukkuja haluaa, niin…

Mutta jos koukkuja on liikaa?

– Se voi olla, en ole ajatellut tuota. Emme kai tee juttujamme niin laskelmoidusti. Toimimme loppujen lopuksi niin puhtaasti fiiliksellä. Ehkä joku joskus pystyy jonkin verran laskelmoimaan, mutta silloinkin on aivan eri motiivit ja pyrkimykset kuin mitä musiikkikriitikoilla tuntuu olevan, enkä tarkoita kaupallista lehdistöä.

En tuonut koukkuja esiin kaupallisessa mielessä, vaan ne voivat kehittää musiikkiakin. Voi soittaa vähemmänkin.

– Jos puhut edelleen Kings Of Powerista, se on mahdottoman yksinkertainen piisi. Levyllä on melko paljon eroavaisuuksia. Mukana on aika suoria piisejä, jos ajattelee rakenteellisesti tai sovitusteknisesti. Sitten on sellaisia, joissa on paljon erilaisia juttuja: piisin jossain osassa jotkut kohdat toistuvat joka kerran tullessaan erilaisina, eri tavoin toteutettuina.


(Kuva: Soundin arkisto)

ENSIMMÄINEN SÄVELTÄJÄ ESIIN

Sävellysmateriaalin suhteen Out merkitsee Royalsin tuotannossa huomattavaa muutosta omien piisien hyväksi. Lainattua on vain kolme piisiä, ja näihin Beatlesien, Joe Walshin ja Wigwamin piiseihin bändi uskoo saaneensa uusia, omia tunnelmiaan.

– Ne ovat ainakin aivan erilaisessa yhteydessä, Janne selvittää. – Kuinka moni Royals-fani tuntee esimerkiksi tämän Beatles-piisin? Tämä ei ole tärkeä näkökohta, mutta käydään se lävitse. Meitä ei lainkaan harmita, jos joku tämän levyn kuulemalla tutustuu siihen. Lisäksi se Revolverilla kuunneltuna kytkeytyy aivan muihin juttuihin, eikä se varmasti ole Beatlesien tunnetuimpia piisejä.

Aikaisemmin Royalsin omat kappaleet on merkitty yhteisesti koko bändin nimiin. Out tuo kuitenkin Paavon erikseen esiin kahden säveltämänsä kappaleen myötä.

– Ne ovat kaksi ensimmäistä piisiäni. Monoply on elämäni ensimmäinen sävellys, About Not Worth Writin’ Home About toinen. Kolmatta ei vielä ole julkaistu. Jatkuu ensi viikolla.

– Pave ei ole vielä sanoittanut yhtään kappaletta. Se on Paven seuraava iso duuni tai mitä minä odotan häneltä. Sitä että Pave sanoittaa suomeksi ja antaa muitten sitten kääntää, jos ei itse tee sitä englanniksi, Albert heittää väliin.

”Meidän juttumme on niin iso, että se ei ole vielä kasassa.”

– Keskityn kuitenkin toistaiseksi säveltämiseen – säveltämisen opetteluun ja omien tunnelmien soveltamiseen mielestäni sopiviksi piiseiksi. Kaikkien vuosien varrella tulleiden aiheiden, koukkujen ja juttujen niputtamiseen ja sen kautta vääntämiseen piiseiksi, joita minä ainakin diggaisin, Paavo sanoo.

– Ensimmäisessä albumissa ei ollut näin paljon ydintä, eikä bändissä ollut silloin ketään säveltäjääkään. Omien piisien tekeminen sinänsä ei ole tärkeätä, mutta on selvää, että tilaisuuden tullen ne jotka siihen pystyvät, ryhtyvät siihen, sillä se on nastaa. Tällä levyllä olen erityisen tyytyväinen siihen, että siellä on seassa mielettömästi kaikennäköisiä fiiliksiä, Janne toteaa.

– Tämä albumi on luonnollisena ja omana itsenä pysymistä, Paavo päättää.

Nyt ovat puhuneet lähinnä Paavo ja Janne, mikä saikin Albertin toteamaan: – Tässä bändissä on kolme niin persoonallista ihmistä, että jokaisen pitäisi tehdä oma haastattelu. Meidän juttumme on niin iso, että se ei ole vielä kasassa. Minun mielipiteeni ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi Paavon, vaikka ajamme takaa samaa juttua.

Ehkä Albert saa vielä tilaisuutensa. Sitä odoteltaessa: mukavia kylpyjä.


Julkaistu alun perin Soundissa 6/1977
Teksti: Mikko Montonen