10+1 Nobelin arvoista Bob Dylan -tekstiä – Soundin toimittajat valitsivat

Eilen Bob Dylanille myönnettiin erittäin ansaittu kirjallisuuden Nobel-palkinto. Soundin toimituskunnasta löytyy luonnollisesti useita Dylaniin hurahtaneita, joten kokosimme yhdessä tuumin kymmenen vaikutuksen tehnyttä Bob Dylanin lauluntekstiä. Ja vielä yhden kaupan päälle!


It’s Alright Ma (I’m Only Bleeding) [1965]

”Temptation’s page flies out the door
You follow, find yourself at war
Watch waterfalls of pity roar
You feel to moan but unlike before
You discover that you’d just be one more
Person crying”
(koko teksti)

– Dylanille Nobel tuli elämäntyöstään ja siitä seismisestä muutoksesta, jonka hän sai aikaan laululyriikan yhteiskunnallisessa roolissa ja sen muoto-ja tyylivalikoumassa, joten yhden värssyn irrottaminen koko yhteydestä ei kerro meille mitään. Mutta tässä on paatosta ja mystisyyttä, joka puhkoo yksityisen ja yleisen rajoja. Tässä ihminen on samaan aikaan pieni ja suuri; merkityksetön osa demografista blokkia ja maailman napa. Arttu Tolonen

Series Of Dreams [1991]

”I was thinking of a series of dreams
Where nothing comes up to the top
Everything stays down where it’s wounded
And comes to a permanent stop
Wasn’t thinking of anything specific
Like in a dream, when someone wakes up and screams
Nothing too very scientific
Just thinking of a series of dreams”
(koko teksti)

– Onko Nobelin arvoista runoutta, kun ikääntyvä, kappaleen äänityshetkelle pari kuukautta vaille 48-vuotias Dylan kähisee unistaan? Totta kai. Hän kirjoittaa itsestään. Teksti kulkee keveästi, mutta sen sanoma muuttuu yhä raskaammaksi kappaleen edetessä. Dylanin näkemissä unissa hänen tiensä on mäkinen, ja hänen eteensä heitetään esteitä, pakoa ei ole, kunnes hän lopussa havaitsee, että on jo pitkällä. Dylanin eeppisesti polveileviin runoiluihin verrattuna Series Of Dreams on napakka, näennäisestä surrealismistaan huolimatta jopa yksinkertaisen selkeä. Ja silti se on samalla koskettava ja kaunis. Toki unenomainenkin. Otto Talvio

Man In The Long Black Coat [1989]

”Crickets are chirpin’, the water is high
There’s a soft cotton dress on the line hangin’ dry
Window wide open, African trees
Bent over backwards from a hurricane breeze
Not a word of goodbye, not even a note
She gone with the man
In the long black coat” (koko teksti)

– Tämä taisi olla ensimmäinen Dylan-laulu, johon rakastuin nimenomaan teksti edellä. Loputtoman kiehtova yhdistelmä avoimia langanpäitä ja alakuloista mystiikkaa sekä hyvin konkreettisina piirtyviä, kauniitakin mielikuvia. Tämän avaussäkeistön piirtämän maiseman olen kuvitellut mielessäni niin monesti, että se tuntuu jo todelliselta. Mikko Meriläinen

Girl From The North Country [1963]

”Well, if you’re travelin’ in the north country fair
Where the winds hit heavy on the borderline
Remember me to one who lives there
She once was a true love of mine”
(koko teksti)

– Bob Dylania ei tunneta rakkauslauluistaan, mutta kyllä hän niitäkin on tehnyt. Laulussa Girl From The North Country hän piirtää parilla vielä folk-perinteessä kiinni olevalla rivillä kuvan, joka on kaukana sen ajan populaarimusiikin moon/June-perinteestä. Antti Marttinen

It Takes A Lot To Laugh, It Takes A Train To Cry [1965]

”Well, I ride on a mailtrain, baby
Can’t buy a thrill
Well, I’ve been up all night, baby
Leanin’ on the windowsill
Well, if I die
On top of the hill
And if I don’t make it
You know my baby will”
(koko teksti)

– Dylanin ultimate bluesteksti on sopivan selittämätön yhdistelmä seksuaalisia metaforia ja junaterminologiaa. Esa Kuloniemi

Idiot Wind [1974]

”Idiot wind, blowing every time you move your mouth
Blowing down the backroads headin’ south
Idiot wind, blowing every time you move your teeth
You’re an idiot, babe
It’s a wonder that you still know how to breathe”
 (koko teksti)

Idiot Windin kertosäe ja koko kappaleen lyriikka on häikäisevä hyytävä raivoisassa vimmassaan. En todellakaan haluaisi olla Bobin kohteena. Kun joku oikein rasittava asiakas ottaa töissä kupoliin, niin toisinaan hyräilen tai muistelen Idiot Windin kertosäettä ja saan siitä voimaa sietää typeryksiä. Hemmo Päivärinne

Love Minus Zero/No Limit [1965]

My love she speaks like silence
Without ideals or violence
She doesn’t have to say she’s faithful
Yet she’s true, like ice, like fire
” (koko teksti)

Love Minus Zero/No Limitin avausrivit porautuivat ensi kuulemalla niin syvälle nuoreen, idealistisesti rakastuneeseen mieleen, ettei mikään aiempi tai myöhempi ole voinut viedä niiden paikkaa. Pertti Ojala

Mississippi [1997]

”Only one thing I did wrong
Stayed in Mississippi a day too long” (koko teksti)

– Riveissä kiteytyy se, miten vähäisistä päätöksistä tai päättämättömyydestä ihmisen kohtalo on kiinni. Yhtä hyvin kyse voi olla siitä, kuinka ihmispolo yrittää selittää itselleen katastrofin, jota ei voi selittää. Herää myös kysymys, mikä tekee Mississippistä osavaltion, jossa ei parane vanheta liian kauan. Mississippi kuuluu Love and Theftin kantaviin kappaleisiin, mutta parempien versioiden ääreen pääsee, kun korkkaa Tell Tale Sighs -laatikon. Pauli Kallio

Subterranean Homesick Blues [1965]

”You don’t need a weather man
to know which way the wind blows” (koko teksti)

– Voisin nostaa Dylanin 60-luvun puolivälin tuotannosta lähes mitä vain, mutta Subterranean Homesick Bluesin kantaaottavuus ja estetiikka tekivät ison vaikutuksen nuorena. Kappaleessa kuuluu beat-skenen vaikutus niin rytmissä kuin lyriikoissakin: alusta loppuun asti silkkaa intertekstuaalista tykitystä.  Arttu Seppänen

The Ballad Of A Thin Man [1965]

”You walk into the room
With your pencil in your hand
You see somebody naked
And you say, “Who is that man?”
You try so hard
But you don’t understand
Just what you’ll say
When you get home
Because something is happening here
But you don’t know what it is
Do you, Mister Jones?” (koko teksti)

– ”Jotain täällä on tekeillä, mutta et tajua mitä, ethän, Mr. Jones” on Dylanin nerokkain, purevin ja pilkallisuudessaan hauskin kertosäe. Kysymyksen ympärille listautuvat ja riimittyvät herkullisen sanavalmiit assosiaatiot laulajan mukavuusalueelle tungeksivasta ihmistyypistä, joka yrittää eri tavoin väheksyä taiteilijan luovuutta ja arvoituksellista maailmankuvaa. Tekstissä yhdistyvät sapekas halveksunta ja pikkusieluisen ”Mr. Jonesin” ilkikurinen vedätys. Asko Alanen

I Want You [1966]

Now your dancing child with his Chinese suit
He spoke to me, I took his flute
No, I wasn’t very cute to him – Was I?
But I did though because he lied
Because he took you for a ride
And because time was on his side
And because I…
I want you, I want you
Yes, I want you so bad
Honey, I want you.” (koko teksti)

– Dylanin kirjoittamat rakkauslaulut ovat harvoin ongelmista vapaita. Laulujen päähenkilön ja hänen haluamansa naisen välissä on yleensä jokin este, usein toinen mies tai väärät olosuhteet. Jos Blood On Tracks -albumilla Dylan on katkeruutta täynnä, Blonde On Blondella laulaa pesunkestävä romantikko. Parhaana esimerkkinä I Want You, joka on kaunein mustasukkaisen miehen tilitys ikinä. Antti Granlund

Kuuntele kappaleet soittolistalta: