22 ukkoa samassa keikkabussissa, ja silti on hyvä meininki – Bloodred Hourglass kertoo tarinoita tien päältä

Mikkelin death metal -ylpeys tekee kovasti töitä tullakseen noteeratuksi suuressa maailmassa. Timo Isoaho kysyi orkesterin kuulumisia Soundissa 6/2019.
22.8.2019 13:39

Teksti: Timo Isoaho

Melodisen death metalin äärellä tulee tänä päivänä vähän harvemmin todellisia ”ahaa”-elämyksiä, mutta kun sellaisia sitten tulee, ne toki tuntuvatkin paremmilta.

Mikkelissä vuonna 2005 perustettu Bloodred Hourglass on nostanut tasoaan tasaisen varmasti, eikä tuore albumi Godsend tee poikkeusta tähän sääntöön. Yhtyeen edellinen levytys Heal oli jo kovan luokan näyttö, mutta Godsend pistää silti piirun tai kahden verran paremmaksi. Saattaa hyvinkin olla, että bändi tappelee vuoden parhaimman melodisen death metal -kiekon tittelistä Insomniumin syksyllä ilmestyvän pitkäsoiton kanssa.

Ei olekaan mikään ihme, että Bloodred Hourglassin saavutukset on noteerattu myös ulkomailla. Saksan johtava metallilehti Metal Hammer nosti Godsendin loppukevään toiseksi parhaaksi uudeksi julkaisuksi ja kävivätpä mikkeliläiset soittamassa juuri Japanissakin.

– Japanissa näytti varsin erilaiselta! Visiitti oli meidän ensimmäinen ja uniikin kulttuurin kokeminen oli suurenmoista. Ihmisten rauhallisuus ja hiljaisuus pisti silmään kunnes koitti esiintymisen aika, jonka aikana porukka meni hienolla tavalla ”sekaisin”, kertoo laulaja Jarkko Koukonen.

– Reissun aikataulu oli varsin tiukka, mutta onneksi ehdimme tekemään vierailun Samurai-museoon. Paljon jäi siis näkemättä, ja toivottavasti pääsemmekin palaamaan Japaniin pian!

Bloodred Hourglassin viime kuukaudet ovat täyttyneet muistakin reissuista. Hieman aiemmin keväällä yhtye kiersi Eurooppaa ruotsalaisen Evergreyn kanssa.

Kiertueen ainoa pieni vastoinkäyminen tapahtui, kun eksyimme Italian vuoristossa. Tiet alkoivat uhkaavasti muuttua kinttupoluiksi ja loppujen lopuksi bussi jäi jumiin tiukkaan mutkaan.

– Se oli loistava rundi! Reissasimme samassa bussissa – 22 jätkää! –, mutta kemiat pelasivat hienosti yhteen. Kiertueen ainoa pieni vastoinkäyminen tapahtui, kun eksyimme Italian vuoristossa. Tiet alkoivat uhkaavasti muuttua kinttupoluiksi ja loppujen lopuksi bussi jäi jumiin tiukkaan mutkaan. Sellaisen kilometrin pakittelun jälkeen homma oli kuitenkin taas kunnossa…

Hypätäänpä sitten tuoreen albumin tunnelmiin. Miksi otsikoksi valikoitui Godsend?

Godsend on ylvään kuuloinen sana ja siitä saa revittyä merkityksiä suuntaan jos toiseenkin. Kun ehdotus tuli pöydälle, kaikki olivat saman tien tämän nimen kannalla, sanoo Koukonen.

– Sanoituksellisesti Godsend jatkaa omaelämäkerrallisella ja maanläheisellä linjalla. Eletään ja koetaan asioita omien aistien kautta, ja kirjoitetaan niistä tekstejä. Meille on ollut aina tärkeää, että kuulija pystyy samaistumaan lyriikoihin ja haluamme pitää tästä kiinni jatkossakin.

Miten Bloodred Hourglassin musiikki syntyy?

– Suurimman osan materiaalista on aina kirjoittanut kitaristi Antti Nenonen. Hän demottaa käytännössä valmiita kappaleita ja esittelee niitä sitten meille muille. Uutta materiaalia oli tälläkin kerralla reilusti, mutta levyn lopullinen biisiarsenaali valikoitui silti varsin kivuttomasti.

– Godsend on musiikillisesti luonnollinen askel Bloodred Hourglassin omalla polulla. Biisit ovat taas piirun verran iskevämpiä ja parempia. Lisäksi ääripäitä on viety kauemmaksi toisistaan, kuitenkaan rikkomatta BRHG:n tavaramerkkisoundia.

Miltä yhtyeen suunnitelmat näyttävät tässä vaiheessa? Bändihän myös täyttää viisitoista vuotta 2020.

– Kesän aikana soitamme festareita Suomessa ja muualla Euroopassa. Loppuvuoden osalta suunnitelmat ovat osittain auki, mutta kalenteri ei ole jäämässä tyhjäksi, sanoo Koukonen.

– BRHG:lta löytyy toki jo historiaa, mutta tästä huolimatta koemme, että pyörät lähtivät rullaamaan toden teolla vasta Where The Oceans Burn -albumin myötä vuonna 2015. Saattaa siis olla, että säästämme vuosijuhlat myöhempään vaiheeseen!

Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/2019.

Lisää luettavaa