CMX: A.W. Yrjänä raottaa ovea Iäti-levyn maailmoihin

Auringon kultainen kaupunki

– Sävelletty ennen studiota, demolta kalastettu kappale. Melodisesti loogisimpia biisejäni ikinä. Sanoitus syntyi nopeasti, puolessa tunnissa, kun laulun julkaisemisesta oli tehty päätös. Kirjoitin mielikuviani atsteekkikulttuurista. Jossakin taustalla lymyilee The Doorsin The Soft Paraden eräs kappale, jossa äidit vievät lapsiaan joelle eikä tarina kerro sen enempää. Mielessä oli myös se kuuluisa kuva Vietnamin sodasta, jossa palanut lapsi kävelee pakoslaisvirran keskellä, suurin piirtein ilman ihoa.

– Ja kaiken tämän jälkeen tämä on rakkauslaulu. Työstänkin mielelläni useita teemoja samaan aikaan. Ei minua häiritse yhtään laittaa eri aikakausia, eri valotuksia ja eri tyylejä yhteen biisiin.

Totenmann

– Perustuu Rasion riffeihin ja kuvioihin. Ja kulkee eteenpäin Jannen soittaman rautalankakitaran johdattelemana. Soundaa yllättävän staattiselta siihen nähden, että biisi menee osittain 7/8-tahtilajissa. Välillä ei ole komppia ollenkaan. Biisi onnistuu silti kuulostamaan suoraviivaiselta pötköltä. Dogmaneuvosto puuttui rakenteeseen, sillä tämä oli alunperin monimutkaisempi.

– Otsikon termi tarkoittaa henkilöä, joka saapuu keräämään kuolleet pois, vaikkapa mielisairaalasta tai lastenkodista. Yllättäen termi yleistyi 30-luvun Saksassa, puhdistusten käynnistyessä. Suomeksi tämä voisi olla Kuolleiden noutaja.

– Teksti sijoittuu johonkin sotaan ja henkilöt on kutakuinkin oikeita. Siellä on ihminen, jonka rakastettu on kuolemassa, ja he yrittävät yhdessä selvitä palavan kaupungin raunioista jonnekin turvaan. Mitä ilmeisimmin tämä ei onnistu. Kappale päättyy hetkeen, jossa vielä tajuissaan oleva hahmo alkaa hallusinoimaan.

Kappaleina

– Syntyi porukalla studiosession toisena iltana. Lähti liikkeelle Jannen riffistä, joka ei kuitenkaan millään tavalla muistuta lopputulosta. Ehkä simppelein biisi, mitä me olemme koskaan tehneet. Siellä on a-osa ja b-osa. Ne on tosin soitettu siten, ettei tätä yksinkertaisuutta heti huomaa.

– Viimeisien vuosien aikana on julkaistu naisten esittämiä rockhittejä, joissa puhutellaan sinä-nimistä kusipäistä henkilöä. Esimerkiksi Irinalta löytyy tällaisia biisejä. Kirjoitin sitten eräänlaisen vastakappaleen tälle tendenssille. Tekstin molemmat henkilöt ovat täysin hukassa. En tiedä välittyykö se, mutta nämä henkilöt myös vaihtuvat. Pysyvä tekijä on kuitenkin jonkinlainen abstrakti pariskunta, joka ei mitenkään onnistu pysymään yhdessä. Kyseessä on kuin atomi, joka aina hajoaa mies- ja naiselektroneiksi, sinkoutuen sitten omille radoilleen. Ne ovat tyytymättömiä ja ne ovat kappaleina.

Uuden Iäti-levyn arvostelu löytyy täältä.

 

 

Se iänikuinen CMX


CMX sai neljännesvuosisadan täyteen pääsiäisenä 2010. A.W. Yrjänä muisteli Soundin pyynnöstä matkan tasavuosia.

1985

– CMX:n ensimmäinen keikka. Ja seuraava olikin sitten jo 1987! Soitimme Ruotsin puolella Haaparannassa. Piti saada yöllä soittokamat Suomen puolelle ja rattiin laitettiin kaveri, jolla ei ollut ajokorttia. Kaikki olivat nimittäin humalassa ja järkeilimme, että häneltä ei ainakaan mene kortti. Se oli tietysti äärimmäisen huono idea. Onneksi mitään ikävää ei sattunut.

– Terveet Kädet oli puolestaan näyttänyt meille jo aikaisemmin sen, että bändin voi perustaa Torniossakin. Siis paikkakunnalla, jossa kaikki tuntuivat vähintään vihaavan musiikkia. Treenasimme sitten myöhemmin kaupungin kämpällä ja TK harjoitteli toisessa huoneessa. Ihmettelimme oven takana, että soittavatpa he hitaasti nykyään, mehän olemme paljon parempia (naurua).

1990

– Meiltä ilmestyi Tanssitauti-ep ja debyytti Kolmikärki. Ep:n avausraidaksi päätyi "keikkasuosikki" Matti. Kappale oli jostakin syystä levy-yhtiölle toimitetulla nauhalla, jossa olivat ep:lle oikeasti aiotut biisit. Mattihan oli todellisuudessa vain kertosäe, jonka olimme tehneet studiossa itsellemme muistiinpanoksi. Bad Vugumin Kari Heikonen ilmoitti, että "se ensimmäinen nimetön kappale on loistava". Ilmoitimme, ettei se ole mikään biisi ja että miten ihmeessä se päätyi sinulle asti. Heikonen halusi ehdottomasti julkaista sen. Eihän kappaleella ole oikeasti edes mitään nimeä. Ep:n kannessa on kolme pistettä ja 22 sekuntia. No, onhan Matista sittemmin tehty coverikin erään lappeenrantalaisen yhtyeen toimesta.

– Soitimme myös toisen Helsingin-keikkamme, osana ensimmäistä kiertuettamme Radiopuhelimien ja NoMeansNon kanssa. Ja bändi oli ollut olemassa viisi vuotta… Ensimmäinen Helsingin-veto oli ollut Tavastialla Bad Vugum -illassa helmikuussa 1989 ja se oli myös Raivo-ep:n julkaisukeikka. Silloin meillä oli fiilis, että Helsinki on ihan perseestä, aivan sama miten tämä menee. Siitä tuli 20 minuutin keikka ilman spiikkejä ja biisien välejä.

1995

– Perustimme nettisivut. Minä tosin pistin hulluna vastaan; orkesterille ei tule nettisivuja, se on rähmällään oloa joutavan teknologian edessä. Ajatukseni oli silloin se, että jos orkesteri haluaa olla järjissään niin se näyttäytyy mahdollisimman harvoin ja on mahdollisimman vähän tekemisissä kenenkään kanssa. Sitten tuli puhe kotisivujen interaktiivisesta kysymys-vastaus -palstasta ja minä tuumin, etten ole älyttömämmästä kuullutkaan. Että miksi me haluaisimme olla kuulijoidemme kanssa tekemisissä, meidänhän pitää olla epätodellisia hahmoja, koska toimimme taiteen piirissä. Ja nyt on sitten kerran viikossa vastattu kysymyksiin viidentoista vuoden ajan!

– Soitimme myös Barcelonassa musiikkimessuilla. Työmäärä oli hirveä. Käänsin kaksitoista biisiä englanniksi ja opettelin ne ulkoa. Keikka oli iltapäivällä ja ennen meitä soitti espanjalainen yhtye ja helvetin huonosti soittikin. Paikalla oli ehkä 40 ihmistä ja me mietimme, että mukava näyttää näille ihmisille kunnon soittoa. Harmi vain, että ne olivat tämän espanjalaisyhtyeen faneja ja kaikki lähtivät paikalta heti keikan loputtua. Soitimme sitten muutamalle ihmiselle. Tehtiin myös englanninkielinen demo, mutta sitä ei lähetetty mihinkään, koska se ei kuulostanut hyvältä.

2000

– Keikkailusta oli kasvanut liikavarpaan tyylinen ego. Keikkailu ei tyydyttänyt ja tavallaan tyydytti liikaakin. Emme siis keikkailleet ja ajateltiin, että meneehän tämä ilmankin. Sitten vitsailimme EMI:lle tuplalevystä ja sieltähän tuli heti vihreää valoa, että joo joo, tehkää ihmeessä tupla. Sitten buukattiin kaksi studiota ja oltiin kummassakin neljä kuukautta. Lopputulos ei ole rockia, ei ole progea… Se on CMX:ää.

2005

– Kirjoitin tammikuusta maaliskuuhun Pedot-albumin biisejä. Ja se on melkein lempilevyni tuotannostamme. Se pysyy samassa paikassa kestonsa ajan, se ei poukkoile liikaa.

– Eräs kaveri sanoi äskettäin kuunnelleensa Petoja ja lisäsi, ettei tykännyt levystä ilmestymisen aikoihin. Heitin puolitosissani, että ihmisen pitää erota ainakin kahdesti, ennen albumin ymmärtämistä. Että Pedot on aikuinen levy. Talvikuningas oli sitten vastaisku tälle "meidän ikäkausilevylle". Sen jälkeen piti palata lapsuuden avaruusaluksien pariin.

2010

– Oli ideana soittaa pääsiäisenä kolme 25-vuotiskeikkaa; kaksi Helsingissä ja yksi Tampereella. Iltojen aikana olisi esiintynyt CMX:n alkuperäinen kokoonpano ja nykyinen kokoonpano. Pyysin, että Kimmo (Suomalainen, kitara) ja Pekka (Kanniainen, rummut) tekevät biisilistan. Sitä ei kuulunut. Eikä me saatu treeniaikataulujakaan kasaan.

– Sitten muistin, että mehän olemme studiossa pääsiäisenä, että eihän tässä ehdi keikoille muutenkaan. Emme sitten juhlineet ollenkaan vaan päätimme pitää 30-vuotisjuhlat. Kohtahan ne jo ovatkin. Iäti-otsikko on muuten ärsyttävän leikkimielinen viittaus juuri tähän meidän pitkäikäisyyteemme. Se iänikuinen CMX.

LUE KOKO HAASTATTELU UUDESTA SOUNDISTA!