Vaikka sitä ei tuolloin vielätäysin ymmärretty, suomalaisen raskaan musiikin riemumarssi alkoi loppuvuodesta 1997, kun muutamien viikkojen aikana kauppojen hyllyille iskeytyi HIMin Greatest Lovesongs Vol. 666, Nightwishin Angels Fall First ja Children Of Bodomin Something Wild.
Vuonna 1996 Tricky Beans -nimellä perustetun Sonata Arctican debyytti Ecliptica puolestaan julkaistiin hieman myöhemmin eli loppuvuodesta 1999. Pian 25-vuotisjuhlia viettävä albumi oli tarttuvan power metalin juhlaa, ja esimerkiksi Soundin arviossa Sonata Arctican todettiin olevan ”jo tällä hetkellä kovempi kuin esimerkiksi Helloween, Gamma Ray ja Rhapsody”.
Ecliptican jälkeinen reissu on ollut aikamoinen. Sonata Arctica on tutkimusmatkaillut hyvinkin erilaisissa musiikillisissa maailmoissa, ja välillä yhtyeen hevimmän laidan ystävät ovat saaneet olla todella kummissaan. Nyt käsillä on bändin ensimmäinen uusi studioalbumi viiteen vuoteen, ja power metalin fanit voivat huokaista helpotuksesta: Clear Cold Beyond tuo takaisin sen ”vanhan kunnon Sonatan”.
Palataanpa uuden levyn äärelle pian, mutta lähdetään liikkeelle takavuosista.
– Ecliptica nauhoitettiin aikoinaan todella nopeasti. Kun levy sitten ilmestyi, hehkutus niin median kuin fanienkin puolelta oli yhtäkkiä aikamoista. Vaatimattomilla kemiläispojilla oli vähän totuttelemista siihen uuteen tilanteeseen, hymähtää laulaja Tony Kakko.
– Eihän me oltu ajateltu esimerkiksi ulkoista habitusta tai “imagoa” pätkän vertaa. No, ennen promokuvauksia sitten mentiinkin vaatekaupoille Spinefarm-levy-yhtiön edustajien kanssa!
Sonata Arctican tie vei saman tien myös Suomen rajojen ulkopuolelle.
– Samana päivänä kun Ecliptica masteroitiin, Spinefarmin kippari Riku Pääkkönen ilmoitti: ”Pojat, ensi keväänä olisi sitten Euroopan-kiertue”. Jaahas, millainen rundi? No, seitsemän viikon mittainen kierros Stratovariuksen ja Rhapsodyn kanssa. Homma kuulosti jo paperilla ihan käsittämättömältä, ja käsittämätön se sitten olikin. Eihän me tiedetty kiertämisestä siinä vaiheessa mitään, ja pitkä rundi olikin sitten aikamoinen korkeakoulu monin tavoin.
– Matkustettiin samassa bussissa Rhapsodyn kanssa. Italialaiskaverit olivat etukäteen katsoneet meidän bändikuvaa ja ihmetelleet meikäläisen mustia silmänalusia. Olivat sitten miettineet, että minkähän narkkareiden kanssa me joudutaan kiertämään. Meillä taisi olla vähän samansuuntaisia ennakkoluuloja Rhapsodyn miehistöstä. No, totuus valkeni molemmille aika nopeasti. Me oltiin niin hurjia, että juotiin muutama kalja silloin tällöin, ja terveysintoilijoiksi paljastuneet italialaiset lähinnä kuntoilivat.
Kakkosalbumi Silence ilmestyi vain puolisentoista vuotta debyytin jälkeen. Yhtyeen vauhti vain kiihtyi, ja pian Sonata Arctica rundasi myös Japanissa sekä Etelä- Amerikassa.
– Minulla oli onneksi varastossa biisejä ja ideoita 90-luvun varrelta, eikä Silenceä ei tarvinnut säveltää tyhjästä. Levyn myötä alettiin löytää enemmän omaa ja monipuolisempaa juttua, josta meidät opittaisiin tuntemaan, miettii Kakko.
– Myös uskallusta oli jo enemmän. Esimerkiksi Tallulah oli aika lailla valmiina jo Ecliptican aikoihin, mutta biisi tuntui silloin liian lällyltä. Se tehtiin sitten Silencelle, ja hyvä niin. Kappaleesta on ollut paljon iloa vuosien mittaan.
Keväällä 2007 Sonata Arctican maailmassa puhalsivat jo aivan toisenlaiset tuulet. Power metal -huuma oli jäänyt taakse, ja Unia-albumi esitteli varsin erilaiselta kuulostavan bändin.
– Oltiin painettu aikamoisella tahdilla monta vuotta, ja Reckoning Night -albumin (2004) rundi oli varmaan kahdensadan keikan mittainen. Meidän olisi tuolloin pitänyt hengähtää vähän, mutta kun rauta oli kuumaa, sitä oli mukava takoa, laulaja sanoo.
– Jälkikäteen on helppo nähdä, että Unia oli turhankin radikaali irtiotto. Levyllä on toki hienoja kappaleita, mutta monet biisit eivät oikein sopineet Sonata-konseptiin. Fanit olivat enemmän tai vähemmän ihmeissään, ja kyllähän albumia sitten saikin puolustella aika monen vuoden ajan.
Sitäkin voi toki pohtia, että olisiko Sonata Arcticaa edes olemassa vuonna 2024, jos olisitte jatkaneet power metal -levyjen julkaisemista naama irvessä ja puolipakolla?
– Se on hyvä kysymys. Kaiken muun ohella Unia oli itselle jonkinlainen “puhdistautumisen riitti”, ja levyn myötä sai päästettyä höyryjä kunnolla pihalle, miettii Kakko.
– Samalla Unia oli iso vedenjakaja. Power metal jäi sen myötä sivuosaan, ja aloimme katsella uusia suuntia sekä tekemisen tapoja. Tämä etsimisen vaihe kesti monen levyn ajan, ja The Days Of Grays (2009), Stones Grow Her Name (2012), Pariah’s Child (2014), The Ninth Hour (2016) ja Talviyö (2019) ovat hyvinkin erilaisia kokonaisuuksia. Albumeilla mennään popahtavasta rockista sinfoniseen metalliin ja vaikka minne, nyökkää Kakko.
– Nykyään Sonatalla on niin monenlaisia kappaleita, että se on jo vähän haastavaa. Nythän on tietysti niin, että monet kuuntelevat musiikkia soittolistoilta, ja jos joku diggailee vaikkapa ”Sonata Arctica ballads” -nimistä listaa, niin kyllähän Wolf & Ravenin kaltaiset biisit tulevat sitten aikamoisena yllätyksenä – esimerkiksi keikoilla.
Nyt Sonata Arctican tutkimusmatkailu on päättynyt ainakin siinä mielessä, että tuore albumitulokas Clear Cold Beyond tekee selvän paluun kohti yhtyeen varhaisaikojen power metal -tunnelmia.
– Taustalta löytyy muutamia syitä. Aloitetaan siitä, että Talviyö jäi vähän turhan pehmeäksi, johtuen pitkälti omista ongelmistani laulutulkinnan suhteen. Nämä ongelmat on onneksi jo selätetty, painottaa Kakko.
– Toinen juttu on se, että toteutimme pitkään kaavaillun akkariprojektin vuonna 2022. Julkaisimme tuolloin kaksi studioalbumia (Acoustic Adventures – Volume One ja Volume Two), ja heitimme mittavan rundin. Kun tämä akustinen kierros päättyi, meillä oli vahva kollektiivinen fiilis, että seuraavaksi tehdään jotain muuta – jotain hevimpää.
– Eikä unohdeta sitäkään, että Clear Cold Beyondin taustalla on myös vuonna 2021 tehty 25th Anniversary Tour. Nostettiin tämän juhlarundin settilistalle joitakin vanhoja power metal -paloja, ja niiden soittaminen oli hemmetin hauskaa pitkästä aikaa. Myös fanit tuntuivat olevan innoissaan näistä kappaleista.
Kun Tony Kakko alkoi näissä tunnelmissa kirjoittaa uusia Sonata-biisejä, ideoista ei ollut pulaa.
– Siinä napsahti aikamoinen flow-tila päälle, ja kappaleita alkoi tulla kovalla tahdilla. Eräs varhaisista avainbiiseistä oli videonakin julkaistu Dark Empath, joka jatkaa monella Sonata-levyllä eteenpäin vietyä Caleb-saagaa, sanoo Kakko.
– Huomionarvoista on sekin, että albumilta löytyy kappale nimeltään Clear Cold Beyond. Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta, kun joku levyn biiseistä on nostettu myös albumin otsikoksi.
– Kerrottakoon myös, että vaikka Clear Cold Beyond -nimi kalskahtaa suhteellisen viileältä, sanoitusten yleinen sävy on aiempaa positiivisempi. Tämä ei ole sinänsä mikään iso ihme, sillä tein monia tekstejä keväällä 2023, kun olimme kiertueella Etelä-Amerikassa. Kun siellä palmun alla kirjoitti, tuli väkisinkin vähän lämpimämpää tarinaa. Esimerkkinä voi mainita vaikka A Monster Only You Can’t See -kappaleen, jonka viesti on se, että menipä syteen tai saveen, niin kaveria ei jätetä missään tilanteessa.
Entäpä sitten seuraava levy? Aikooko Sonata Arctica jatkaa uudelleen avatulla power metal -polulla vai onko luvassa taas odottamattomia käännöksiä?
– Kyllä me aiotaan pitää Sonata-juna näillä samoilla raiteilla eli jatketaan Clear Cold Beyondin tyylisissä tunnelmissa. Seuraavaa albumia ei myöskään tarvitse odottaa viittä vuotta. Uusia biisiaihioita on jo olemassa, ja alan työstää niitä eteenpäin mitä luultavimmin jo tämän vuoden aikana, nyökkää Kakko.
– Seuraavaksi toki rundataan reilusti. Maalis-huhtikuussa tehdään Suomen-kiertue, ja kesällä on luvassa festarivetoja. Syksyllä taas lähdetään Euroopan-rundille, ja ensi vuonna kierretään muilla mantereilla!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/24.