Kun etelälontoolaiselta Croydonin alueelta kotoisin oleva Ella Smoker oli lapsi, matkusti hän kesäisin ja joskus jouluisinkin äitinsä synnyinseudulle Lahteen. Hän muistaa grillaukset, järvessä uimiset, jalkapallo-ottelut serkkujen kesken sekä Helsingissä vietetyt kesäpäivät.
Kotimaassaan Englannissa hän osallistui suomenkieliseen kerhoon ja oppi kielen – jonka hän on nyttemmin valitettavasti enimmäkseen kadottanut.
– Tosin yritän saada sitä Dualingon avulla hieman takaisin, Ella Smoker kertoo videokuvan välityksellä Lontoosta.
Hänen kosketuksensa suomalaiseen musiikkiin ei ole päässyt muodostumaan järin merkittäväksi.
– Minulla oli sentään Robinin cd, siis sen lapsitähden, serkkuni esitteli hänen musiikkiaan minulle jonain kesänä. Mutta siinäpä se oikeastaan on, Smoker nauraa.
Gglum: The Garden Dream
Kaikki tuo on sinänsä toissijaista, sillä äskettäin Gglum-nimellä kiehtovan The Garden Dream -debyyttialbuminsa julkaisseen Ella Smokerin musiikista on turha etsiä jälkiä hänen suomalaisista juuristaan. Lukuun ottamatta albumin kansikuvaa, jossa on käytetty Hugo Simbergin Satu II -taideteosta. Simberg on Smokerin suosikkitaidemaalari.
Gglumin eksentrisessä ja hauraassa, mutta myös helposti lähestyttävässä ja tarttuvassa musiikissa kuuluu vahvana 2000-luvun angloamerikkalainen vaihtoehtoisemman laidan lo-fi indie. Brittiläisistä artisteista mieleen tulee vaikkapa Badly Drawn Boy (tosin Smoker sanoo, ettei ole hänestä kuullutkaan), mutta ehdottomasti suurin esikuva Smokerille on ollut yhdysvaltalainen Phil Elverum, joka on tehnyt musiikkia nimillä The Microphones ja Mount Eerie.
– The Microphonesin avulla tajusin ensimmäisen kerran, että musiikissa ei tarvitse olla sääntöjä tai vaikkapa kertosäkeitä, Smoker pohtii.
– Kyse on melkein kuin tajunnanvirrasta. Oli hienoa ymmärtää, että kauneutta voi olla hyvin monenlaista.
Gglumin musiikista tuon ajatuksen tavoittaa helposti. The Garden Dream -albumi soljuu unenomaisen pehmeistä tunnelmista rujoon säröisyyteen. Tietoisen kotikutoinen estetiikka yhdistyy kauniisiin melodioihin luontevasti.
– Tykkään särmästä ja tykkään kontrasteista. Esimerkiksi sellaisesta, että otetaan joku tosi kaunis melodia ja soitetaan se vähän epävireisesti vaikka haitarilla, Smoker havainnollistaa.
Haastatteluhetkellä Smokerin ajatukset ovat jo paljon The Garden Dreamia pidemmällä, sillä nyt julkaistu albumi valmistui jo puolitoista vuotta sitten. Toisaalta hän on saanut riittävästi etäisyyttä levyyn pystyäkseen arviomaan sen onnistumista omasta näkökulmastaan.
– Tunnen ylpeyttä siitä, että ensimmäinen albumini on juuri tällainen, Smoker vakuuttaa mutta tunnustaa katuvansa yhtä asiaa: – Jostain syystä päätin jättää levyltä pois yhden todella, todella hyvän biisin. Mutta enköhän minä saa senkin julki jossain vaiheessa.
– Albumista tuli aika lailla sellainen kuin toivoinkin. Sen tekeminen oli minulle hieno tapa kokeilla erilaisia soundeja ja lähestymistapoja.
Siltä albumi kuulostaakin – seikkailuretkeltä sekä tekijälle että kuulijalle.
– Mahtavaa, jos se välittyy sellaisena. Musiikin tekeminen on älyttömän hauskaa puuhaa, mutta joskus voi unohtua, että olisi hyvä että kuulijatkin nauttisivat siitä tekijän ohella. Ehkä me onnistuimme molemmissa, Smoker pohtii.
Gglumin musiikki syntyy nailonkielisellä akustisella kitaralla, ja teoriassa olisikin mahdollista että laulut olisivat päätyneet julki laulaja-lauluntekijä-formaatissa akustisina folkbiiseinä vaikka niistä tulikin lopulta aivan muuta.
– Ajattelen, että jos sävellän koko teoksen samalla instrumentilla, säilyy siinä sama tunnelma kaiken pohjalla.
Smoker sanoo, että hän antaa intuition johdattaa kappaleiden sovituksia rakentaessaan, ja useimmiten intuitio vie häntä mahdollisimman kauas paljaasta folk-soundista.
The Garden Dream valmistui Smokerin itsekseen kotistudiossa puurtaen sekä tuottaja Karma Kidin kanssa kahdestaan rakentaen. Keikkakokoonpanoon Smoker tarvitsee muutaman apukäden toteuttaakseen albumin värikkään soundimaailman.
– Keikoilla minulla on apunani bändi. Kitaran, rumpujen ja basson lisäksi me käytämme syntikoita sekä paikka paikoin taustanauhoja, joiden päälle soitamme. Taustanauhalle laitamme niitä oudoimpia ääniä, joita emme saa livenä muuten tehtyä.
Entä milloin Ella Smoker aikoo tuoda Gglumin keikalle äitinsä kotimaahan?
– Ihan vielä en ole tulossa sinne muusikkona, Smoker pahoittelee. – Mutta tänä kesänä tulen sinne taas lomailemaan ja tapaamaan sukulaisiani.
Teksti: Mikko Meriläinen