Haastattelu: Samuli Putron Ilmasta tehtyjä -laulu perustuu harvinaisen konkreettiseen muistoon

Erään laulun anatomia -sarjassa selvitetään Samuli Putron singlen taustoja.
25.12.2018 10:00

Vaikka otettaisiinkin lukuun jouset – ja mahdotontahan niitä on olla noteeraamattakaan, sen verran lennokkaasti ne Anssi Växbyn sovittamina kappaletta kohottavat – niin Ilmasta tehtyjä -laulun tallentamiseen ei montaa äänitysraitaa käytetty.

Viisi, heittää Samuli Putro ja huomauttaa, että joillekin maaliskuun alussa ilmestyvän Pienet rukoukset -levyn kappaleista riitti kaksikin raitaa.

Lyhyelläkin matematiikalla pystyy siis päättelemään, että Samuli Putro on ottanut isostikin rokkaavien bändilevyjen ja konesoundeja hyödyntäneen Valkoinen hetero -albumin (2017) jälkeen uuden suunnan äänitaiteelleen.

Pelkistettyyn ilmaisuun päädyt-tiin mahdollisimman ison mutkan ja parinkin harhatien kautta.

– Kuljettiin helvetin isosta tuotannosta helvetin pieneen tuotantoon, Putro tiivistää ja myöntää oikeaksi tulkinnan, että hän ehti olla musiikkinsa kanssa hukassa.

Me yritettiin olla ensin kaupallisempia, kunnes huomattiin, että se sopii meille yhtä hyvin kuin tukka Spedelle.
– Samuli Putro

– Täsmälleen, näinpä juuri. Ja jos ei ole visiota, täytyy vain mennä pystymetsään.

– Tuotannollisen kulman etsiminen alkoi jo vuonna 2017, kun olin tekemässä viikon kestäneen session Berliinissä erään ruotsalaisen tuottajan kanssa. Lähdettiin hakemaan suuntaa poptuotannon kautta, mutta se ei löytänyt uomiaan. Sitten sitä etsittiin useidenkin ihmisten kanssa, eikä se löytänyt muotoaan missään kohtaa.

Vyyhti alkoi avautua ”kriisin kautta” tuottajaksi päätyneen Riku Mattilan avulla.

– Rikunkin kanssa me lähdettiin ensin tekemään eräänlaista pop-tuotantoa, ennen kuin oivallettiin, että tämä materiaali tuntuu hylkivän sellaista kiiltävää, isoa soundia. Me yritettiin olla ensin kaupallisempia, kunnes huomattiin, että se sopii meille yhtä hyvin kuin tukka Spedelle.

Oivallus syntyi lopulta Mattilan käytyä katsomassa Putron minimalistisin tehokeinoin pelaava soolokeikka.

– Ajateltiin, että mitä jos äänitetään vain ne kappaleet ilman klikkiä tai mitään studioteknologiaa. Sieltä löytyi se suunta, että tehdään kappaleet sellaisina kuin ne kappaleet on. Lisättiin päälle asioita, jotka tuntuivat tarpeellisilta, mutta aika vähäisesti.

Ilmasta tehtyjä -kappaleen tekstin erikoinen piirre on, ettei siitä voi yksiselitteisesti hahmottaa päähenkilöiden välistä suhdetta.

Tekstistä välittyy syvä ystävyys ja rakkaus, ja siinä kuvaillaan hyvin monenlaisia, arkisuudessaan merkityksellisiä muistoja.

Tekstin lähtökohtana on kuitenkin omakohtainen ja harvinaisen konkreettinen muisto kahdeksan vuoden takaa.

– Olin käyttänyt uimalaseja, siitä johtuen silmän alapuolelle tuli ihan järjetön finni, Putro pohjustaa.

Hänellä oli seuraavana päivänä edessään valokuvaussessio, joten finnistä oli päästävä eroon. Onneksi hän muisti lähellä asuvan tuttavan, jolla oli erittäin tehokasta finnivoidetta.

– Mä asun Käpylässä ja hän Kumpulassa, ja näiden kaupunginosien välillä on pitkä ja suora Intiankatu, jolla me sovitaan näkevämme. Näen jo kaukaa jo sen tyypin, ja näen myös että hän tunnistaa mut. Siitä kuvasta teksti lähtee liikkeelle.

Teksti laajenee ja tarkentuu kuvaamaan jo aikaa sitten eronnutta paria, joka on päässyt yli rakkaudestaan.

– Ja päässyt yli nimenomaan hyvällä tavalla, Putro lisää.

– He ovat saavuttaneet sen vaiheen, että ovat merkityksellisiä toisilleen ihan hen-kilöhistoriansa pituuden kautta. Ei voi katkaista välejä ihmiseen, joka näkee sut eri tavalla kuin kukaan muu – silloin menettää myös osan itsestään.

Uutena palasena Putron yhtälöön on löytynyt tekstien editointiapuna toiminut toimittaja–kirjailija Ronja Salmi.

– Tämän kappaleen kohdalla käytiin hänen kanssaan sellaista keskustelua, että hän halusi lisää konkretiaa. Se toteutui pienimuotoisesti niin, että lisäsin c-osaan konkreettisia elementtejä, kuten puistonpenkkejä ja jäätä.

Putro kertoo aina kaivanneensa ja hyödyntäneensä muiden ihmisten panosta tekstien kehittelyyn.

– Valitsemalla editoriksi tietyn ihmisen saat sen ihmisen näköisen näkökulman. Luulen, että tästä levystä tuli aavistuksen verran kauniimpi ja ehkä aavistuksen verran romanttisempi sen takia, että editori oli 25-vuotias nainen.

Pienet rukoukset -levyn lauluja kuullaan tammi–helmikuussa Ateneumin taidemuseossa järjestettävässä samannimisessä konserttisarjassa.

Teksti: Mikko Meriläinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/2018.

Lisää luettavaa