Suomen ensimmäisiin punk-bändeihin lukeutuva, vain 11 biisiä 1970-luvun lopulla taltioinut Sehr Schnell tekee paluun. Toukokuun 7. päivä Tampereen Pakkahuoneella järjestettävän Punk 40 vuotta -tapahtuman keikka on yhtyeen ensimmäinen yli 35 vuoteen. Lisäksi luvassa on uusia Sehr Schnell -äänityksiä 1970-luvun lopulla sävelletyistä, ennen kuulemattomista lauluista.
Teksti: Juho Hänninen
Soundi tapasi harjoituksiaan lopettelevan yhtyeen maaliskuun lopussa. Yhtyeen ensimmäiseltä elämänkierrolta mukana ovat laulaja Stressi ja kitaristit Adi sekä Räpylä. Entisen basistin ilmaistua haluttomuutensa esiintyä uudelleen kootussa yhtyeessä ja rumpali Maxin menehdyttyä vuonna 1992 on rytmiryhmä vaihdettu sukupolvea nuorempaan. Schnell-nimet Ziissi ja Turbo saaneet basisti ja rumpali soittavat omilla tahoillaan punk-yhtyeissä Rikoslaki ja Ydinperse.
Vain kolme singleä julkaissut Sehr Schnell on jäännyt monen mieleen hyvästä syystä. Yhtyeen lukioikäiset jäsenet aloittivat 1970-luvun puolivälissä pyrkien raivaamaan oman äänensä rock’n’rollin polulla, rikkoen kaavoja ja ravistellen rakenteita vain huomatakseen olevansa punk.
Stressi: – Oltiin broidini kanssa ulkomailla. Mentiin levykauppaan ja ostettiin levy ajatuksella: ”Tässä on aika kovannäköisiä jätkiä.” Se oli Ramonesin eka levy. Kuunneltiin sitä sitten. Se oli niin erilaista.
Love Recordsin julkaisemat singlet Orja/Muukalainen, Vaihda vapaalle/1979 ja Neuroottiset pohkeet/Selittäjä syntyivät kahden 1978 ja 1979 aikana. Laulut paljastavat vasta-alkajien horjuvan mutta omaperäisen, ja sointujen säästeliäästä käytöstä huolimatta musiikillisesti kunnianhimoisen yhtyeen. Ensimmäisen Orja-singlen kuullut ei voi unohtaa huumorin sävyttämiä, ivaavia sanoja, jotka tekevät orjuudesta tavoiteltavaa: ”Ei vois olla hommaa parempaa, vaihtelevat ilmastot, tapaa uusia ihmisiä, saa paljon liikuntaa, kuulee hyvää musaa…”
”Montonen kirjoitti bändistä innostuneen arvion Soundiin sekä toimitti poikien antaman kasetin Love Records -pomolle Atte Blomille.”
Koulussa tutustuneiden poikien päätyminen Lovelle ei ollut täysin sattumaa. Pojat houkuttelivat rock-kirjoittaja Mikko Montosen levykauppa Digeliuksesta Töölön yhteiskoulun saliin katsomaan yhtyeen esiintymistä. Montonen kirjoitti bändistä innostuneen arvion Soundiin sekä toimitti poikien antaman kasetin Love Records -pomolle Atte Blomille, joka kiinnostui juuri lauluteksteistä.
Adi: – Sanoihin Atte juuri kiinnitti huomiota. Ei se siitä musiikista välittänyt.
Lovelle päätyminen oli lähes parasta mitä punk-yhtyeelle 1970-luvun loppupuolen Suomessa saattoi tapahtua. Sen lisäksi, että Blom on mitä sydämellisin ihminen, intoili hän punkista aidosti.
Stressi: – Mun broidi ja se basistikaveri olivat vielä meitä nuorempia. Kuudentoista. Ne lintsasivat koulusta ja menivät Loven toimistolle kuuntelee jotain ja Atte keitti kahvia ja kuunteli niiden juttuja. Sillä oli aina aikaa, todella eli sitä juttua.
Kun Sehr Schnell suuntasi ensimmäisen kerran studioon, keitti kahvit äänittäjä Pekka Nurmikallion äiti. Paikka oli siis Lahden Microvox, joka tunnetaan studiorakennuksen kolmannessa kerroksessa eläneen kahvittajansa lisäksi kattonsa mataluudesta.
Valmista silloin ei tullut, mutta Blom ymmärsi.
Stressi: – Atte totesi vaan: ”Te olitte jätkät nyt vähän kipsissä, että ei me nyt käytetä näitä. Parin kuukauden päästä uudestaan.” Ja me mentiin sitten Loven studioon tekemään se.
”Takana tavikset kattomassa, että mitäs tää on.”
Seuraava studiovierailu oli onnistuminen ja Orja julkaistiin toukokuussa 1978. Vuosi oli Sehr Schnellille kiireinen. Kesällä yhtye esiintyi ennen Elvis Costelloa noin kymmenelletuhannelle ihmiselle osana Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa sekä nauhoitti neljä laulua Atte Blomin ideoimaa Pohjalla-kokoelmalevyä varten.
Mikko Montosen kirjoittama juttu Soundiin 1/1978 (KLIKKAA ISOMMAKSI)
Pohjalla oli Blomin lempilapsi, jolle valitut SE, Sehr Schnell, Problems? ja Pelle Miljoona edustivat sekä punkin energiaa, että pyrkimystä laventaa rokkia kohti uutta ja tuntematonta. Pohjalla-albumin yhtyeet tekivät vielä samana vuonna kokoelman nimeä kantaneen kiertueen. Kiertue on yksi niitä historian hetkiä, joka elää sen kokeneiden muistoissa aina.
Kiertueen etappeja oli yliopistokaupunkien lisäksi pienemmät paikkakunnat kuten Joutsa.
Stressi: – Joka pirun pienessä kaupungissa, jossa ajatteli, että siellä ei voi ketään olla ryömi pari punkkaria eturiviin. Ja takana tavikset kattomassa, että mitäs tää on.
Kiertueen toiminta ei sen laajuudesta huolimatta juuri eronnut tämän päivän punk-elämästä. Vilpitön into riitti yhtyeille.
Stressi: – Mentiin pikkubussilla ja välillä kuljettiin junalla jotain etappeja. Markkaviiskytpenniä oli kaurapuuro jossain hotellissa, niin mentiin sinne.
Stressi: – Se on jotain mitä ei voi toistaa. Se oli just oikeassa hetkessä. Kukaan ei ollut vielä breikannut isosti, Pellekään vaikka oli vähän muiden yläpuolella. Silloin kylvettiin punkia Suomeen.
Pohjalla-kiertueen kokoonpanolla tehtiin vielä single Neuroottiset pohkeet kunnes oli aika muutoksen. Yhtyeeseen liittyi Räpylän entinen bändikaveri Nisse Rikama, joka myös Rubberduck Jonesina tunnetaan. Niin sanottu ”Hämy Schnell” on lähes dokumentoimaton Sehr Schnellin kehitysvaihe, jota kuvastaa parhaiten osana ympäristöfestivaalia järjestetty Inkoon kirkon esiintyminen.
Keikalla yhtyettä vahvisti klassisesti koulutettu pianisti Juha Lipsanen. Rumpalin setti oli riisuttu minimiinsä: yhteen virveliin ja yhteen peltiin. Esiintymispaikka oli kirkon urkulehteri. Yleisö istui alhaalla kirkon salissa, selin yhtyeeseen. Yhden sointukulun laulua esittäneelle Sehr Schnellille annettiin ohje olla lopettamatta, joten soitto jatkui niin sanotusti tovin.
Räpylä: – Se oli aika maaginen se vire siellä.
Inkoossa esitetystä laulusta koetettiin saada aikaan vielä singleä, mutta studio-oton venyttyä 27 minuuttiseksi oli Atte Blomin todettava kuten ensimmäisellä studiovierailulla: nauhasta ei tällä kertaa julkaisua aikaan saataisi.
Syksyllä 1980 Sehr Schnelliä ei enää ollut. Viimeiset keikat olivat olleet tylsiä, bändi kasvanut erilleen ja elämään tullut muita asioita. Blomilla oli vielä viimeinen yllätys yhtyeelle perustettuaan Loven konkurssin jälkeen Johanna kustannuksen.
Adi: – Atte otti vielä pari vuotta myöhemmin Johannan aikaan yhteyttä ja tarjosi meille viiden LP:n sopimusta ilman yhtään biisiä. Me ei sitten kirjoitettu sopimuksia.
Tuleva Sehr Schnell -julkaisu koostuu ”Hämy Schnellin” aikaisista lauluista Alistu ja alista, Iltakävely, Jos sä lähdet juoksee, Tätä se on ja Älä itke susi. Lauluista voi kuulla saman yhtyeen, ehkä saman uhmankin kuin 1970-luvulla dokumentoidusta.
Stressi: – Tarkoitus on, että tyhjennetään jasso.
Räpylä: – Paitsi pari biisiä on olleet aika yksinkertaisia, suoria rämpytyksiä. Nyt Adi on tehnyt niistä hieman kaupallisempaa kamaa.
Adi: – Sovitettu uudelleen ja tehty lisäosaa.
Räpylä: – Älä pane sinne lehteen mitään kaupallisuudesta. Sanotaan, että siellä oli kahden soinnun biisejä ja nyt laitettu sellaiseen kuosiin, että kehtaa levyttääkin.
Teksti: Juho Hänninen
Punk 40 vuotta -juhlakonsertti Tampereen Pakkahuoneella 7. toukokuuta. Esiintymässä Subhumans (UK), Anti Pasti (UK), Sehr Schnell, Riistetyt, HC Andersen, Lapinpolthajat ja Pystyyn Kuolleet Hipit.