Onneksi aina välillä taivaalta iskee aikamoisia musiikillisia salamoita. Vuonna 2019 välähti Pohjois-Amerikan suunnalta hyvinkin vaikuttavasti, kun denveriläinen death metal -yhtye – genrerajat ovat tällä kerralla hyvinkin häilyviä – Blood Incantation julkaisi Hidden History Of The Human Race -läpimurtoalbuminsa.
Jo scifi-vaikutteinen albumin kansi herätti mielenkiinnon: millaisen levyn on tehnyt tämä rihmaisen death metal -logon takaa huuteleva yhtye, jonka uutuuskiekon kannessa on kaukaisuuteen katseleva avaruusolio? Vastaus: loistavan levyn. Ja vieläpä sellaisen, joka onnistui venyttämään death metalin rajoja melkein avaruuteen asti.
– Debyyttialbumimme Starspawn (2016) sai aikoinaan varsin mainion vastaanoton. Starspawn tuli aivan puskista lähes kaikille, kun taas Hidden History Of The Human Racea osattiin jo odottaa avarakatseisissa metallipiireissä, aloittaa laulaja-kitaristi Paul Riedl.
– Nauhoitimme Hidden Historyn parin viikon mittaisen studiosession aikana, ja väänsimme todella pitkiä päiviä. Purkitimme materiaalin analogiselle nauhalle, emmekä halunneet korjata soittoamme. Kun teimme 18-minuuttista Awakening From The Dream Of Existence To The Multidimensional Nature Of Our Reality (Mirror Of The Soul) -kappaletta, se oli erityisen tarkkaa puuhaa: jos joku meistä teki soittomokan vaikka kahdentoista minuutin kohdalla, jouduimme aloittamaan koko homman alusta!
– Ykköstavoitteena oli tehdä levy, joka lyö Starspawnin laudalta joka suhteessa. Aikomuksemme toteutui, ja Hidden Historysta tuli debyyttiä huomattavasti tiukempi, intensiivisempi, teknisempi ja eeppisempi kokonaisuus.
Nyt luvassa on uusi Blood Incantation -kokonaisuus. Bändi on parin edellisen vuoden aikana laittanut ulos Timewave Zero– ja Luminescent Bridge -ep:t, mutta täysimittaista albumia jouduttiin odottamaan viiden vuoden ajan. Lokakuun alussa odotus päättyy, kun Absolute Elsewhere -albumi julkaistaan.
Absolute Elsewhere onkin hyvin osuva otsikko levylle, jonka vapaamuotoinen musiikillinen hulluus ei tunnu tuntevan juuri mitään rajoja.
– Absolute Elsewhere on kuin soundtrack Herzog-tyyliselle scifi-eepokselle. Tai sitten se on kuin huuruinen progelevy 70-luvulta, jolla soittaa 90-luvusta vaikuttunut death metal -bändi tulevaisuudesta, naurahtaa Riedl.
– Tiedäthän sen Morbid Angelin lanseeraaman ”Extreme Music For Extreme People” -sloganin? Meidän kohdalla se voisi kuulua näin: ”Cosmic Music For Cosmic People”.
Levyn nimestä löytyy myös eräs mielenkiintoinen kierre: Absolute Elsewhere on 70-luvulla perustettu progekollektiivi, ja muun muassa King Crimson -rumpali Bill Brufordilla vahvistetun ryhmän vanha albumi In Search Of Ancient Gods (1976) on vaikuttanut vahvasti uuteen Blood Incantation -levytykseen.
– Kyllä, olemme ammentaneet sieltä paljon omaan juttuumme. In Search Of Ancient Gods on hämmästyttävän monipuolinen levy, ja se pursuaa mahtavia ideoita ja seikkailullista dynamiikkaa, Riedl sanoo.
– Kun sitten eräänä päivänä tajusimme, miten osuvasti Absolute Elsewhere kuvaa meidän uutta levyämme, otsikkoa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. Tavoitteena oli nimittäin valmistella teos, joka vie kuulijan ”jonnekin muualle”.
Sen albumi totisesti tekee.
– Jos kysyt minun mielipidettä, olemme aina olleet pikkuisen kuulijoitamme edellä… Ja samalla pahoittelen jos kuulostan ylimieliseltä, sillä se ei ole aikomukseni, naurahtaa Riedl.
– Tarkoitan sitä, että monet osasivat odottaa esimerkiksi Hidden Historyn olevan vaikuttava teos. Saamamme palautteen mukaan se olikin sellainen, mutta itse asiassa levyä tunnuttiin pitävän vielä odotuksiakin vaikuttavampana… Ja tällä hetkellä minulla on vahva tunne, että myös Absolute Elsewhere ylittää aika monen odotukset!
Sitten Riedl räjähtää nauramaan.
– Itse asiassa minähän kuulostan ihan oikeasti ylimieliseltä!
No, ehkä pikemminkin realistilta. Absolute Elsewheren kaltaista huuruilun ja hurjastelun saumatonta yhdistelmää ei ole kuultu kovinkaan usein aiemmin – jos koskaan.
– Tämä on tietenkin hemmetinmoinen klisee, mutta tavoitteenamme oli tehdä paras albumimme tähän mennessä. Halusimme laittaa yhdelle levylle kaiken sen, mitä rakastamme musiikissa ylipäänsä, ja muovata näistä aineksista kiinnostavan ja kiinteän kokonaisuuden. Ainakin juuri nyt tuntuu sataprosenttisesti siltä, että Absolute Elsewhere on juuri sellainen albumi, minkä tekemisestä olemme haaveilleet jo yli vuosikymmenen ajan, miettii Riedl.
– Taakse jääneestä ajasta ja kaikesta kokemastamme puheen ollen: nyt, kun 2020-luku kulkee jo kohti puoliväliä, alamme saavuttaa bändikollektiivina sellaisen tason, että pystymme ihan oikeasti kirjoittamaan ja soittamaan musiikkia, joka on kaikunut päidemme sisällä jo demoajoista lähtien.
Absolute Elsewhere nauhoitettiin Berliinin kuuluisalla Hansa-studiolla. Ennen Blood Incantationia siellä ovat työskennelleet muun muassa David Bowie, Depeche Mode, Nick Cave, U2 ja Pet Shop Boys.
– Hansa-studiolla työskentely oli ihan uskomattoman hieno kokemus. Olimme Berliinissä noin kuukauden, ja se tuntuu jälkikäteen ajateltuna melkein kuin unelta, huokaa Riedl.
– Olimme kaukana kotoamme, maagisen studion uumenissa, ja pystyimme keskittymään pelkkään musiikkiin monen viikon ajan. Olisimme luultavasti saaneet suunnilleen samanlaisen lopputuloksen aikaiseksi jossakin muussakin äänityskompleksissa, mutta itse kuulen Absolute Elsewheren materiaalissa nimenomaan Hansa-studion magiaa.
– Eräs mahtavimmista Hansaan liittyvistä jutuista on se, että studion laitteisiin tai edes huonekaluihin ei ole liiemmin koskettu vuosikymmenien mittaan. Käytimme siis täsmälleen samoja kamoja kuin kaikki legendaariset artistit ja bändit vuosia aiemmin.
– Ja – hemmetti soikoon – istuimme samoilla sohvilla kuin he!
– Jollain oudolla tavalla se hyvälaatuinen energia, kun työskentelimme hämärässä studiovalaistuksessa Berliinin iltojen laskeutuessa ympärille, tuntui aivan uskomattomalta. Ja usko pois: ainakin minä kuulen kaiken tämän Absolute Elsewhereltä.
Yksi Hansa-studiossa taikojaan tehneistä ryhmistä on Tangerine Dream. Kuinka ollakaan, nykyinen Tangerine Dream -kippari Thorsten Quaeschning vierailee Absolute Elsewherellä.
– Hänen vierailustaan oli puhetta jo kuukausia ennen studiosessioita, mutta mitään ihan konkreettisia suunnitelmia ei kuitenkaan ollut. Eräänä aamuna Thorsten sitten ilmestyi studiolle, ja soitimme hänelle kaiken nauhoitetun materiaalin ilman lauluosuuksia. Emme oikein saaneet selville, että mitä hän ajatteli musiikistamme, mutta hän lupasi ”katsoa asiaa”. Ehkä vikkoa myöhemmin menimme käymään hänen omalla studiollaan, ja paikka räjäytti tajuntamme taas kerran. Hänen studionsa oli täynnä Tangerine Dream -kamaa, jota oli käytetty kymmenien klassisten levyjen työstämisessä, kertoo Reidl.
– Sitten Thorsten esitteli ideoita, joita hän oli hahmotellut meidän levylle. Ja katsohan: Thorstenin kiehtovat Mellotron-jutut sekä ikoniset sekvensserit sopivat kokonaisuuteen täysin saumattomasti. Välillä tuntui, että minut abduktoitiin 70-luvulle, ja kuuntelen jotain tuon ajan Tangerine Dream -albumia. Se oli täysin surrealistista!
Käydään sitten keikkalavojen suunnalla. Blood Incantation on nähty usein suomalaisillakin estradeilla, ja tämä on maistunut erittäin hyvältä amerikkalaismuusikoille.
– Olemmekohan soittaneet Helsingissä jo neljä kertaa? Monet muutkin kaupungit, kuten Tampere ja Kuopio, ovat tulleet tutuiksi. Me rakastamme Suomea. Siis ihan oikeasti. Sauna, salmiakki, pohjoinen rauha ja niin edelleen. En malta odottaa, että pääsemme tuomaan Absolute Elsewhere -aikakauden Blood Incantationin esiintymään Suomeen, painottaa Riedl.
Mikä suomalainen death metal -yhtye on sinulle tärkein?
– Niitä on hyvin monia, mutta ykkösenä listalla taitaa olla Demilich. En koskaan unohda, kun kuulin heidän Nespithe-albuminsa ensimmäisen kerran. Se oli käsittämätön kokemus, Riedl nyökkää.
– Olemme sittemmin ystävystyneet Demilichin herrojen kanssa, ja yhteisiä kiertueitakin on tehty. Loistavia tyyppejä, uskomatonta musiikkia!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/24.