Jos Paradise Lostin ja Katatonian klassikot ovat mieleesi, Suomesta löytyy bändi juuri sinulle

Timo Isoaho jututti tummasävyisiä tunnelmia kanavoivaa Counting Hoursia Soundiin 1/24.
26.2.2024 10:57

Pidätkö vanhan koulukunnan raskaasta ja melodisesta doom/death metalista? Löytyvätkö esimerkiksi Edge Of Sanityn, Paradise Lostin tai Katatonian varhaiset merkkiteokset suosikkilevyjesi listalta? Jos vastauksesi on edes etäisen myönteinen, kannattaa tutustua kotimaiseen Counting Hoursiin.

Counting Hoursin juuret yltävät vuoteen 2015, ja sen nykykokoonpanossa vaikuttavat kitaristit Jarno Salomaa, Tomi Ullgrén ja Pekka Loponen, laulaja Ilpo Paasela, basisti Markus Forsström ja rumpali
Sameli Köykkä. Nämä herrat eivät ole ihan untuvikkoja, sillä heiltä löytyy kokemusta muun muassa Impaled Nazarenen, Shape Of Despairin ja The Chantin kaltaisten yhtyeiden riveistä.

– Counting Hoursin alkuvuosina piti saada kokoonpano hyvään iskuun, ja se onnistuikin yllättävän nopeasti. Yhtye oli aluksi hieman sivuprojektin roolissa, mutta jo ekan demon nauhoittamisen jälkeen kolahti, että tästähän saattaa tulla jotain hienoa, sanoo Köykkä.

– Kun Jarnon sävelkynä sitten sauhusi lisää biisejä, lähdimme työstämään ensimmäistä pitkäsoittoa. Samalla solmimme diilin espanjalaisen Ardua Musicin kanssa, ja yhteistyö on toiminut niin hyvin, ettei ole tullut tarvetta katsoa muualle. Counting Hoursin ensimmäinen albumi The Will ilmestyi vuonna 2020.

– Olemme edelleen erittäin tyytyväisiä debyyttiin. Oltiin toki viety hommaa eteenpäin jo vuosien ajan, mutta The Will määritteli kunnolla Counting Hoursin musiikillisen olemuksen ja ytimen, kertoo Paasela.

The Will on varsin tasavahva levy, mutta erääksi omaksi suosikikseni on noussut Atonement synkähkön ja melankolisen riffittelynsä vuoksi. Kappaleen tunnelma myös muuttuu matkan varrella melko radikaalisti, lisää Köykkä.

Nyt käsillä on Counting Hoursin odotettu kakkoslevy The Wishing Tomb. Albumi ilmestyi 23. helmikuuta.

The Wishing Tombin materiaali on ollut työn alla jo pitkään. Albumin vanhin biisi on The Closure, ja sitä soitettiin livenä jo ollut albumin materiaalin suhteen mitään erityisiä tavoitteita, sillä biiseistä tulee sellaisia kuin niistä tulee, Köykkä kuvailee.

Onko The Wishing Tombilta nostettavissa esiin jonkinlaisia avainbiisejä – tavalla tai toisella?

– Single Timeless Ones, levyn nimikkokappale ja videobiisi Away I Flow antoivat meille itsellemme jo aikoinaan vihjeitä siitä, että kakkoslevystä on tulossa debyyttiä monipuolisempi. The Wishing Tombin ääripäät ovat aiempaa kauempana toisistaan: kun mennään raskaammin niin mennään entistä raskaammin, ja kun ote on kevyempi ja eteerisempi, herkkyyttä ei lähdetä peittelemään.

Millainen tarina liittyy albumin nimeen?

– Kun kirjoitin nimibiisin sanoituksia, mieleen kumpusi ajatus toivomuskaivon (”wishing well”) käsitteestä, mutta halusin taivuttaa sen eri kontekstiin. The Wishing Tomb kuvaa ulospääsyä kaikesta maallisesta – se on tila tai paikka, jossa ei ole mennyttä tai tulevaa, kuvailee laulaja.

Entä miltä Counting Hoursin tulevat ajat näyttävät?

– Alkuvuosi menee uuden levyn ulos saattamisessa, ja siinä riittääkin tekemistä. Myös keikkoja soitetaan mahdollisuuksien mukaan ja kirjoitetaan uutta materiaalia!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 1/24.

Lisää luettavaa