Kansitaiteesta

On mielenkiintoista seurata, millaiseksi albumien kansitaide menee digitaalisen musiikinlevityksen myötä. Tähän astihan laillisista lähteistä hankittujen musiikkitiedostojen mukana ei ole (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) saanut minkäänlaista visuaalista ekstraa. Tietokoneella tai joillain kannettavilla mp3-soittimilla kuunnellessa ruutuun saattaa ilmestyä thumbnail, joka on niin suttuinen ja miniatyyrikokoinen, että se parhaassa tapauksessakin vain auttaa palauttamaan mieleen levyhyllyssä lymyävän ”oikean” levyn kannen.

Vinyyliharrastajat ovat aina pitäneet yhtenä tärkeänä argumenttina cd-levyjä vastaan vinyylialbumien näyttävää kansitaidetta. Nyt mp3-aikakaudella on alettu puolustaa cd-levyjä juuri tuosta samasta syystä. Levy-yhtiöiden ja artistien yrittäessä houkutella asiakkaita ostamaan levyjä laittoman imuroinnin sijaan, on nähty oheis-dvd-levyjen lisäksi myös näyttäviä kansiratkaisuja.

Vinyylin kauneutta esineenä tuskin kieltää kukaan, mutta cd-levy on koko suhteellisen lyhyen historiansa ajan ollut ruma esine. Etenkin muovinen jewel case –ratkaisu, joka kaiken lisäksi ei edes kestä käyttöä. Pidemmässä historian katsannossa tulee vinyylilevy jäämään muistoksi musiikkitallenteiden fyysismateriaalisesta ajasta, ja cd muistetaan vain välttämättömänä siirtymävaiheena kohti aivan uudenlaista tapaa visualisoida musiikki.

Nimittäin oli digitaalisesta musiikista mitä mieltä tahansa, avautuu sen myötä huimat mahdollisuudet kunhan vain levy-yhtiöt, nettilevykaupat ja softa/laitevalmistajat sopivat yhteisistä teknisistä pelisäännöistä. Etenkin mainstream-artistien kohdalla kuluttaja voi jo lähitulevaisuudessa halutessaan ladata musiikin mukana kansitaiteen, infoläpyskät ja musiikkivideon yhdistävän, näyttävän flash-tekniikalla (tai vastaavalla) kasatun esityksen, joka on jo lähtökohtaisesti tehty toimimaan myös taskusoittimien pienessä ruutukoossa.

Aiheen toi mieleeni tämä Yahoon artikkeli.