Kun muusikonretku ei sopinut hienon taloyhtiön imagoon: Karri Lehtonen ja Jarkko Martikainen kertovat, kuinka syntyi Ullanlinnan valssi

Helsingin Kalliossa majaileva Karri Lehtonen sai tässä päivänä muutamana huonoja uutisia. Nuoren muusikon työhuone sijaitsi äveriäämmän kansanosan asuttamassa Ullanlinnan kaupunginosassa, mutta taloyhtiön puheenjohtaja ei ollut mielissään siitä, että talossa majaili moinen epäilyttävä henkilö. Seurasi surkuhupaisa episodi, jonka myötä Lehtonen sai pakata tavaransa ja lähteä.

”Minulla oli vuosi sitten työhuone Ullanlinnassa. Sinne mentiin parkkihallia pitkin hienojen Mersujen, Audien ja Porsche-autojen seasta pieneen varastohuoneeseen. Kerran taloyhtiön puheenjohtaja näki minut siellä ja tuli juttelemaan. Hän oli järkyttynyt, että pidän työhuonetta heidän taloyhtiössään ja sanoi: ’Ymmärrät varmaan, että tämä ei oikein sovi talon imagoon.’ Seuraavana päivänä sain häädön. Silloin se tuntui kolealta, mutta nyt ajateltuna onneksi niin kävi”, Lehtonen kertoo levy-yhtiön tiedotteessa.

Jupakka inspiroi Lehtosta säveltämään Ullanlinnan valssi -kappaleen, jonka artisti viimeisteli mentorinsa Jarkko Martikaisen myötävaikutuksella. Laulu tuli julki tammikuun lopussa, ja sen voi kuunnella alta. Vaan millaisia vinkkejä nuori lauluntekijä tarkalleen ottaen sai kokeneemmalta konkarilta kappaletta työstäessään? Lehtosen ja Martikaisen haastattelun voit lukea Youtube-upotuksen alapuolelta.

Miten Jarkko Martikainen käytännössä vaikutti Ullanlinnan valssin kehitykseen? Oliko laulun raakaversio merkittävästi erilainen kuin lopullinen versio?

Karri: ”Yhteistyömme Jarkon kanssa sai alkuna puolitoista vuotta sitten. Minulla oli aluksi iso nippu lauluja, joista lähdimme hakemaan yhdistäviä tekijöitä. Lähdimme työstämään levykokonaisuutta. Tarkastellessamme Jarkon kanssa biisimateriaalia totesimme, että kokonaisuus tarvitsisi yhden vahvasti duurissa olevan kappaleen. Tämä mielessä pitäen ja Jarkolta muihin kappaleisiin saamani rohkaisun myötä lähdin tekemään uskaliaammin pop-kaavasta irtiolevaa kappaletta. Syntyi Ullanlinnan valssi.”

”Aikaisemmin ollessani Mökkitiellä en olisi kyseistä kappaletta tehnyt, sillä mieltä askarrutti mahdollisuus radiosoitosta ja epävarmuutta nostattivat pohdinnat siitä, mitä levy-yhtiön jätkät kappaleesta mahtaisivat miettiä. Kappale olisi varmaan jäänyt siis tekemättä, ellen olisi lähtenyt Mökkitieltä omille teilleni.”

”Jarkon kanssa olemme keskittyneet erityisesti kappaleiden tekstien viilaamiseen ja pyrkineet viemään niiden aiheet riittävän pitkälle. Sen verran pitkälle siis, että laulun ytimessä oleva ajatus tulisi mahdollisimman hyvin esille. Sävellyspuolella Jarkko on auttanut melodiakulkujen ja soinnutusten rikastamisessa.”

”Olen Jarkon kanssa pitämieni sessioiden ohessa työstänyt tuottajani Jankkarin kanssa koko ajan kappaleita eteenpäin studiolla. Olemme kuunnelleet Jarkon kanssa näitä pidemmälle vietyjä lauluja, ja hän on rohkaissut meitä monipuolisempiin ja rohkeampiin sovitusideoihin. Olemme uskaliaammin tarttuneet viuluihin, puhaltimiin, haitareihin, särökitaroihin ja siihen, mikä milloinkin on palvellut mielestämme parhaiten kappaleen luonnetta.”

”Olimme Ullanlinnan valssin kohdalla tehneet Jankkarin kanssa jo varsin pitkälle viedyn version, kun sitä Jarkolle esittelin. Hän näytti vihreää valoa, antoi muutamia tekstillisiä viilailuja ja laulun artikulaatioon liittyviä pointteja. Teimme sitten Jankkarin kanssa kappaleen loppuun. Tuotimme Jankkarin kanssa Jarkon rohkaisemana kappaleen äärimmilleen. Päämääränämme oli, että kappale lähtee pienestä valssista ja päättyy massiiviseen rockoopperaan. Halusimme, että draamankaari näkyy sovituksessa.”

Jarkko: ”Työmme Karrin kanssa on ollut yhteistyötä, ei ainakaan raatavaa työtä. Joidenkin kappaleittensa kanssa kysymykseni ’miten lupaavasta saisi hyvän, saati miten hyvästä vielä paremman?’ vaativat useita tutkintakierroksia, uudelleenkirjoittamisia, sävellysten hienosäätöä tai sovituksellisia uudelleenkeskittymisiä. Ullanlinnan valssi ei kuulunut sellaisiin. Siinä minua häiritsi vain yksi pitkähkö jakso, jonka kerronnasta en painotuksellisista syistä saanut mitään selvää. Karrin korjattua intonaatiotaan ongelma lakkasi olemasta.”

Millaisia asioita Martikainen painotti kappaleen kehityksessä? Onko 2020-luvun musiikissa ylipäätään joitain yleisesti toistuvia, korjaamista kaipaavia piirteitä, joihin kokeneempi lauluntekijä toivoisi nuorempien rock- tai popmuusikoiden kiinnittävän huomiota?

Karri: ”Jarkko on painottanut, että kappaleen tekstin tilanteet pitää viedä riittävän pitkälle. Muuten hyväkin aihe jää pliisuksi eikä välity kuulijalle. Olen oppinut Jarkolta käsittelemään aiheita kirjavammin.”

”Kappaleen aihetta voidaan ajatella kuutiona. Mikäli laulussa näytetään vain kuution yhtä syrjää, jää se helposti aika yksipuoliseksi. Laulussa olisi hyvä kuitenkin vilauttaa kuution muitakin sivuja. Mistään asiasta ei ole vain yhtä totuutta.”

”Siksi Ullanlinnan valssi muistuttaa, että parannetaan maailmaa vielä kun ollaan nuoria, naiiveja ja mustavalkoisia. Huomenna saattaa olla jo hyvä työ, asunto ja auto, eikä siinä enää jaksa muuta kuin kiukutella kadulta kuuluvasta metelöinnistä. Olisi tärkeää, että vaikka hyväosaisuus meille kuinka suotaisiinkin, se ei anna meille oikeutta katsoa muita nenän vartta pitkin.”

Jarkko: ”Pyrin painottamaan kappaleen omaa totuutta: jos ja kun tekijällä on idea, sen arvoa ei pidä vähentää millään tavalla, vaikka niin toimien kappale olisi niin sanotusti kaupallisempi, indieuskottavampi tai mitä ikinä. Laulun oma totuus on tavallaan pyhä, ja sen arvoa tulee – jos mahdollista – voimistaa. Se on oleellisin teesini.”

”Mitään suurta ’korjattavaa’ en tekijöiden sisällöissä kuule. Aina on ollut materiaalia, jota arvostan ja josta vilpittömästi innostun, sekä myös sitä, mikä ei anna minulle mitään. Sikäli asiat ovat juuri kuten ne olivat vuosikymmen, kaksi tai kolme taaksepäin. Se, mikä itseäni idealistina kiusaa, on musiikkiteollisuuden häkellyttävän voimakas teollistuminen, jonka alttarille tunnutaan
uhraavan aina vain enemmän. Siitä takaperoiskehityksestä en oppine pitämään koskaan. Mutta se kehityssuunta ei ole ensisijaisesti lauluntekijöiden käsissä. Kunpa olisikin.”

Jarkko Martikainen lauloi porvariston hillitystä charmista jo 1990-luvulla, ja Ullanlinnan valssi käsittelee pitkälti samaa teemaa. Onko tällainen pikkuporvarillisuus mielestänne nykyään yleisempi vai harvinaisempi ilmiö kuin aikaisempina vuosikymmeninä?

Karri: ”Pikkuporvariutta tulee varmasti olemaan aina. Vaikea sanoa suoraan onko heidän määrä vähentynyt tai kasvanut. Ehkä Ullanlinnan valssin tarinassa olevat tilanteet voivat siinä mielessä lisääntyä, että alueet eriarvoistuvat kovaa vauhtia. Ongelmat kasautuvat lähiöihin ja eikä hyväosaisten alueilla haluta ongelmia aiheuttavia tekijöitä. Mitä kauempana näiden alueiden ihmiset ovat toisistaan sitä vaikeampi hyväosaisen on esimerkiksi ymmärtää miksi jollain menee huonosti. Olisi hyvä, että yhteiskunnan kirjo olisi arjessa näkyvissä, eikä ongelmia lakaistaisi maton alle. Tuttua on vaikea olla auttamatta.”

Jarkko: ”En osaa sanoa mitään yleispätevää, mutta sen tiedän, että ajattelemattomuuteen ja myötäelämisen kyvyn kadottaneeseen itsekkyyteen törmää kyllä.”

2010-luvulla yleistyi popmusiikissa sellainen toimintatapa, että suosittua singleä on saattanut olla tekemässä suuri joukko säveltäjä ja tuottajia. Esimerkiksi Teemu Brunila ja Alma ovat työstäneet kappaleita suurille maailmantähdille isomman tekijäjoukon osana. Onko tällainen työskentelytapa mielestänne hyvä vai huono kehityssuunta?

Karri: ”Itse tykkään tosi paljon kimppakirjoitussessioista. On virkistävää välillä tutkailla toisen tapaa tehdä. Itse tykkään jos kimppakirjoitusessiossa on selkeä päämäärä. Tykkään esimerkiksi siitä, että artisti jolle tehdään on paikalla ja osallistuu kappaleen kirjoittamiseen. On epäinspiroivaa yrittää arvailla, että mitähän se artisti X tuolla jossain mahtaisi haluta laulaa. Tällöin tulee usein aika väkisin väännettyjä biisejä. Kimppabiisisessiossa on kiva myös tehdä välillä pelkkää sävellystä tai pelkkää tekstiä. On mukava vaihdella rooleja. Kokeilla! Liputan siis kimppakirjoituksen puolesta.”

”Tuossa antamassasi esimerkissä mietin, että saavatko tekijät tarpeeksi tuollaisesta tekemisestä? Itselle esimerkiksi kappaleen kokonaisuus on sen verran tärkeä, että haluaisin hallita sen pieniä nyansseja. Onko tuollaisessa tekemisessä vaarana, että saa vain pienen kädenjäljen johonkin, joka vaikuttaa vain vähän kokonaisuuteen. Tämä ei olisi kovin inspiroivaa. En haluaisi vain nimeksi tekijälistaan, vaan niin, että oma näkemykseni tulisi esille ja olisin ennen kaikkea tyytyväinen lopputulokseen.”

Jarkko: ”Minulle kaikki mallit toimivat, jos ne toimivat tuollaisten tiimien tekijöille. En itse ota osaa sellaisiin, joten heidän, jotka ottavat, on itse määritettävä, saavatko he siitä mallista enemmän kuin joutuvat sille antamaan. Jos saavat, oleellisin lienee kunnossa.”

Onko yhteistyönne saamassa jatkoa?

Karri: ”Kyllä! Olemme tässä tehneet vuoden päivät yhteistyötä, ja nyt näyttää siltä, että oikea suunta biiseille ja levylle on alkanut löytyä. Suurin osa kappaleista alkaa olla sanoituksen ja sävellyksen suhteen tosi hyvässä vaiheessa. Vielä on joitain Jarkon kanssa käytyjä juttuja, joita niihin ajattelin vielä viilailla. Odotan myös innolla, että pääsen soittamaan Jankkarin kanssa pidemmälle tuotettuja kappaleita Jarkolle! Minä, Jarkko ja Jankkari ollaan muodostettu mainio tiimi!”

Jarkko: ”Karrin kanssa puuhailu on ollut iloista harrastelemista: rahaa YYA-toimintaamme varten ei ole ollut, mutta tuntuu siltä, että Karri kokee oppineensa asioita niin itsestään kuin itsestään lauluntekijänä, ja siitä olen vilpittömän iloinen. Kun tutkinta- ja palautetyöt on tehty pitkän periodin aikana, en ole kokenut osaani stressaavaksi, ja siksi työskentelyn jatkaminen näyttää todennäköiseltä.”

Millaisia terveisiä Karri Lehtonen haluaisi lähettää Ullanlinnan valssi -kappaleen innoittaneelle taloyhtiön puheenjohtajalle?

Karri: ”Oikeastaan haluan kiittää! Hänen ansiostaan syntyi laulu. Ja ei minua haittaa, etten sopinut talyhtiön imagoon. Sain lopulta vielä paremman työhuoneen Meilahdesta! Uskon, että usein surkeat sattumukset elämässä johtaa johonkin hyvään!”