Snarky Puppy on konsertoinut Suomessa aikaisemmin festivaaleilla, mutta ensimmäistä kertaa bändi nousi klubin lavalle Helsingissä Kulttuuritalolla kahtena iltana huhtikuun lopussa. Voisi sanoa, että jo oli aikakin.
Samaa mieltä on myös yhtyeen johtohahmona toimiva basisti ja multi-instrumentalisti Michael League.
– Oli erittäin jännittävää vihdoin päästä soittamaan Suomen pääkaupungissa ja hieman tutustua nähtävyyksiin. Settilistat syntyivät hieman ennen konsertteja, joten tavallaan niissä oli paljon yllätystä myös meille, Michael League sanoo.
Leaguen mukaan hänelle itselleen parhaat hetket konserteissa ovat juuri niiden yllätyksellisyys.
– Soitamme todella paljon keikkoja. Minä nautin itse eniten siitä, kun kuulen musiikin muuttuvan joka iltana ja näen, miten muusikot improvisoivat ja puskevat musiikkia uusiin suuntiin. Emme tee aina vain samaa asiaa.
Uudet tuulet puhalsivat myös Snarky Puppyn viimeisimmällä albumilla Empire Central (2022), jolla sävellysvastuu jakautui koko bändin kesken sen sijaan, että League itse olisi tehnyt suurimman osan materiaalista.
– Pidin tuosta työskentelytavasta paljon. Se toi albumin sävellyksiin paljon monimuotoisuutta, ja jokainen bändin jäsen oli paneutunut siihen ajatuksella. Kun ihmiset soittavat omaa musiikkiaan, varmistavat he kaiken olevan juuri oikein jopa tavallista enemmän. Aiomme jatkaa tätä käytäntöä ehdottomasti myös tulevaisuudessa.
Yhtye on voittanut useampana vuonna Grammy-pystin levytyksistään, eikä Empire Central ole poikkeus. Levy voitti palkinnon parhaasta instrumentaalilevystä, ja se on kerännyt laajasti ylistystä jazz-piireissä. Jazz nauttiikin nykyään valtavirrassa sellaista arvostusta, jota sillä ei ole aina ollut.
– Kun me aloitimme 20 vuotta sitten, jazz ei ollut suosittua ja sähköinen jazz vielä vähemmän. Mutta 2010-luvulla jazzmuusikot alkoivat yhdistellä mukaan muita vaikutteita ja elektronisia elementtejä ja avasivat sitä kautta ovia. Me olemme päässeet todistamaan suosion kohoamisen, mikä on ollut jännittävää.
– Kun nyt käyt jazzfestareilla, hädin tuskin löydät pianotrioa. Mutta kun me aloitimme, niin olimme ainoa bändi, jossa oli sähköbasso. Meidät laitettiin soittamaan aina jollekin sivulavalle, koska oli epäpuhdasta soittaa jazzia sähköbassolla. Nyt se on ihan päinvastoin.
Snarky Puppy on suosiostaan paljon velkaa internetille ja viraalivideoiden ilmiölle. Onko kuitenkin mahdollista, että suosiossa avittanut ilmiö muodostuu kahleeksi uusille kokoonpanoille?
– Mielestäni ihmisten pitäisi keskittyä pelkästään tekemään hyvää taidetta sen sijaan, että koetaan paineita nettisuosiosta. Jokainen Snarky Puppyn hittivideo on ollut täysin vahinko, sillä emme ole koskaan suunnitelleet asiaa etukäteen. En minä toivo, että kokki miettii, mitä minä haluan, vaan että hän keskittyy oman taiteensa tekemiseen. Jos en pidä hänen ruoastaan, niin sitten en vain syö.
Jazzin levitessä internetin välityksellä ympäri maailmaa on kuitenkin myös vaarana, että ymmärrys tyylilajin juurista vääristyy rikkinäisen puhelimen lailla. Jazzin kaltaisessa genressä tietämys sen historiasta on aina vain tärkeämpää.
– Tietämättömyys ei ole aina este sille, että syntyisi hienoja asioita. Mutta olen kuitenkin itse sitä mieltä, että mitä enemmän tiedät, sen paremmin asiasi ovat. Sinun ei tarvitse välttämättä tietää paljoa voidaksesi tehdä jotain mielenkiintoista, mutta me kaikki varmasti valitsisimme mieluummin tietävämme enemmän.
– Viime aikoina tietämättömyys juurista on johtanut siihen, että on ihmisiä, jotka kuulevat vain jonkin tietyn estetiikan. He kopioivat sen musiikkiinsa, joka sitten menee soittolistoille, josta muut kopioivat sen itselleen. Vaikka hyviä asioita voi syntyä tietyistä olosuhteista, ei se tarkoita, että sitä kannattaa tavoitella. Minusta on aina tärkeää haalia niin paljon tietoa kuin mahdollista, jotta et lopulta päädy kuulostamaan ihan idiootilta – näin paremman sanan puutteessa.
Teksti: Samuel Järvinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/24.