Michael Monroen ensimmäinen soolokeikka oli Helvetin enkeleiden bileissä New Yorkissa – ”Olihan siellä vilkasta”

Michael Monroe
Sanni Pohjalainen

One Man Gang -albumin lokakuussa julkaissut Michael Monroe kertoo kuulumisiaan uusimmassa Soundissa. Aki Nuopposen toimittamassa haastattelussa palataan myös 1980-luvulle, kun Monroe piti majaansa syntisessä New Yorkissa. Lue katkelma artikkelista alta.

Teksti: Aki Nuopponen

Monroe tietää mistä puhuu, kun hän ylistää Suomen sopusuhtaisuutta ja turvallisuutta.

Keikkailun ohella mies on asunut 10 vuotta New Yorkissa vuosien 1985–1995 välillä. Monroe innostuu toden teolla kertoessaan suomalaisin silmin hämmentävästä hallitusta kaaoksesta, joka vallitsi hänen asuttamallaan alueella.

Monroen kotikorttelissa järjestystä pitivät nimittäin yllä ketkäpä muutkaan kuin Helvetin enkelien jengi.

– Olihan siellä vilkasta, kun Hell’s Angels piti tiettyä jännitettä yllä, mutta ihan yhtälailla ne oli mestan vartijoita kuin olivat uhkaaviakin, Monroe selittää osoittaessaan oman kotinsa parveketta läppäriltään kaivamassaan kuvassa.

– Kun ne prätkät oli siellä rivissä, se oli viesti siitä, että ”There’s a 24/7 watch here, man!”, eikä siellä kannattanut alkaa ryppyillä. Se saattoi vaikuttaa tosi oudolta, mutta aika nopeasti siellä pyöriessään ymmärsi, että niin kauan kuin sä kunnioitit niiden järjestystä, ne kunnioitti myös sua. Honor among the thieves.

Monroe selaa kuvien joukosta otoksen, jossa hän laulaa lavalla keskellä kyseistä korttelia, samalla kun valtava Yhdysvaltojen lippu liehuu suoraan hänen yläpuolellaan.

– Mun soolouran debyyttikeikka oli just tuolla keskellä, ihan mun oman parvekkeen alapuolella, Hell’s Angelsien korttelibileissä. Kortteli pistettiin kiinni, ja aamulla mun kämpille ilmaantui kaveri, joka kysyi voidaanko vetää vaijeri tästä sun palouloskäynniltä kadun toiselle puolelle. Sen vaijerin varaan ne sitten viritti tuon USA:n lipun.

– Se oli just tuollaista. Siellä ei ollut koskaan tylsää hetkeä. Joka aamu oli jotain hässäkkää. Kerran viikossa paikalle saattoi jyrätä tuplaparkkeerattujen autojen keskelle puhtaanapitolaitoksen auto, jonka kovaäänisessä New Yorkin tuolloinen pormestari Ed Koch yritti pitää järjestystä yllä tavallaan, mutta kaikki tiesi kuka siellä oikeasti hallitsi.

Monroe virnistää leveästi kertoessaan, että elämä New Yorkin hektisyyden keskellä vaati myös heittäytymistä.

– Olin Ritz-klubilla katsomassa Little Stevenin keikkaa, jolla Bruce Springsteen tuli duetoimaan. Lähtiessäni törmäsin Hell’s Angelsin varapresidenttiin, joka sanoi haluavansa nähdä Brucen koska oli niin iso fani. Olin tutustunut Bruceen Little Stevenin kautta, ja kun hän käveli meidän ohi, vetäisin Brucea hihasta ja kysyin saisinko esitellä hänet ystävälleni. Bruce on niin nasta tyyppi, että jäi siihen juttelemaan ainakin puoleksi tunniksi. Hell’s Angelsin pojat olivat niin mielissään, että sanoivat: ”Alright Michael, whatever you need, just stick your head out of window and give us a shout!

Yhdysvaltojen suunnalle flirttailee myös Monroen uuden One Man Gang -albumin kappale Hollywood Paranoia, joka tosin hyppää itärannikolta länsirannikolle, missä jenkkimäiset äärilaidat korostuvat entisestään.

– Tykkäsin itärannikolla siitä, miten karu todellisuus iskeytyi päin naamaa. Länsirannikko ei koskaan mua kiinnostanut, koska siellä on niin paljon pinnallisuutta ja teennäisiä ihmisiä, mistä uuden levyn biisi Hollywood Paranoia kertoo. Siinä puhun niistä tyypeistä, jotka kuvittelevat elävänsä Hollywoodissa hienoa elämäänsä snorttaillessaan kokaiinia ja läträtessään halpaa skumppaa.

– Soundillisesti siinä biisissä on sattumalta vähän sellaista länsirannikon meininkiä. Ehkä vähän grungea ja Nirvanaa. Tällaiset yhteydet levyn kaupunkibiisien ja niiden tyylin välillä syntyi ihan vahingossa, mikä kuvaa hyvin levyn biisien luonnollisuutta.

Lue koko haastattelu Soundista 9/2019.